Rakkaalla sairaanhoitajalla on monta nimeä

Moni vanhempi potilas puhuu vielä terveyssisarista, mikä voi aiheuttaa heille mieshoitajan kohdalla päänvaivaa. Heille olenkin ollut hoitosetä. Minua on myös luultu ja nimitetty sukupuoleni perusteella lääkäriksi.

Tällainen iso miehenköriläs ei sairaanhoitajana myöskään mene sisar hento valkoisesta. Siksi olenkin joskus sanonut leikkisästi potilaille, jotka tätä nimitystä minusta ovat tarjonneet, että tänään sinua hoitaakin veli tumma karvainen.

Kesäsijaisena olen ollut hoitajakollegalleni mielestä Kesä-Hessu ja potilailleni yksinkertaisen napakasti poika. Sana keikkasairaanhoitaja on taas muotoutunut muutaman potilaan suussa saivareeksi. Heistä on siis hauskaa kutsua minua täin munaksi. Hoitajia nimitetään myös Piikki-Iidoiksi ja Potilas-Pirkoiksi.

Varmasti jokainen, joka on joskus ottanut verikokeita, on kuullut olevansa verenimijä. Lääkevuorossa olen ollut kipusetä tai myrkkyhoitaja, terveysneuvontaa antaessani terveysterroristi. 

Joskus nimitykseni saa huumorin sijasta synkempiä sävyjä. Olen kuullut olevani vain hoitaja, mehulasin vaihtaja tai takapuolen pyyhkijä. Huorittelu ja homottelu ovat lievimmästä päästä, kun potilaita oikein harmittaa. Sitten on litania mitä mielikuvituksellisempia ja painokelvottomampia haukkumasanoja, joita sairaanhoitajan työssä itsestään kuulee.

Riittävän kauan erilaisia nimityksiä kuultuaan moni meistä hoitajista esittää potilaalleen toiveen: keksipä sellainen nimitys tai haukkumasana, jota en ole vielä kuullut. Joskus potilas hiljenee ja ymmärtää yskän, joskus ei.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus ne naurattavat ja toisinaan vähän ärsyttävät, mutta sairaanhoitajan nimikkeestä en luovu. Vai pitäisikö sittenkin ensi kerralla sanoa potilaille, että ”olen tässä iltavuorossa Tippa-Liisanne, joten tässä ovat iltalääkkeenne”?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.