Mainio – Jan Holmberg

Psykologinen turvallisuus hoitajan työpaikalla

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Ahkera sairaanhoitajakollegani tuskastui. Hänestä työt eivät jakautuneet tasaisesti vuorossa olevien hoitajien kesken. Hän avasi suunsa osastokokouksessa. Toivon kaikilta hoitajilta reiluutta työtehtäviä jaettaessa, jotta kukaan meistä ei näänny toista enemmän tässä raskaassa työssä, hän sanoi.

Hetkeksi huoneessa tuli aivan hiljaista. Osa paikalla olevista haukkoi henkeään ja osa tuijotteli työkenkiensä kärkiä. Työyhteisössä piilevä mätäpaise oli puhkaistu yhdellä lauseella. Selän takana puhuminen, syyttely ja hampaitten yhteen pureminen kiukusta oli yhtäkkiä tehty näkyväksi.

Kollegani otti tietoisen riskin työpaikalla. Hän oli huomannut ahkerien työntekijöiden uupuvan työtaakkansa alle muiden lusmuillessa oman käden oikeudella. Hän heitti pallon kaikille kollegoilleen, koska ei jaksanut enää esittää kaiken olevan hyvin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mitä seuraavaksi tapahtuisi, riippuisi pitkälti työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta. Se tarkoittaa muiden osaamisen kunnioittamista ja myönteistä suhtautumista työkavereihin. Turvallisuus näkyy mahdollisuutena tuoda mielipiteensä ja ideansa esiin olemalla oma itsensä. Tärkeintä on, ettei joudu naurunalaiseksi tehdessään tai osoittaessaan virheen.

Edellä mainittu kokemus sai minut mietteliääksi. Kuinka psykologisesti turvallisia hoitoalan työpaikat hoitajille ovat? Vastuu potilastyöstä on valtava, hoitovirheitä kartetaan syystäkin kuin ruttoa ja vaatimukset hoitotyön halvasta tehokkuudesta nousevat vuosi vuodelta. Puhumme työpaikoilla jatkuvasta potilasturvallisuuden parantamisesta. Mutta, miten paljon olemme kyenneet yhtälailla lisäämään jokaisen hoitajan turvallisuutta?

Viimeistään Esperi-kohu osoitti, etteivät kaikki hoitoalan työpaikat ole hoitajalle psykologisesti turvallisia. Hoitajan tai potilaan kaltoinkohtelusta raportoiminen on tarkoittanut monelle hoitajalle potkuja ja maineen mustamaalaamista hoitoalalla. Väitän, että erityisesti hoitajapulan aikana se on ollut väärä ratkaisu.

Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä uusi idea, hölmö kysymys tai oman haavoittuvuuden paljastaminen ei johda negatiiviseen lopputulokseen hoitajan näkökulmasta. Silloin mokista opitaan ja onnistumisia juhlitaan. Työtyytyväisyyden voi aistia heti työpaikan kynnyksen ylitettyään.

Hoitajalle turvallisessa työpaikassa hankaliakin asioita käsitellään avoimessa ilmapiirissä, erilaisuutta pyritään kunnioittamaan vahvuutena ja positiivisista poikkeamista raportoidaan eteenpäin. Hoitotyön asiantuntijuutta arvostetaan, hoitajien kykyjä hyödynnetään ja siitä palkitaan reilusti. Sellaisessa työpaikassa hoitotyötä tehdään tietäen, että työkaveri ja työnantaja seisovat vieressä, tuli työtehvissä eteen mitä tahansa.

Lisäksi väitän, että sote-alan tehottomat myllerrykset ja sote-uudistuksen epäonnistuminen ovat tehneet loven monen hoitajan psykologiseen turvallisuuden tunteeseen työpaikallaan. Porukalla on saatu aikaan hoitoalaa koskeva suurten munausten sarja. Se on heijastunut päättämättömyytenä ja säästöinä terveysalan suurimman ammattiryhmän työoloihin eli suoraan hoitajiin. Siitä meidän tulee kyetä nyt avoimesti puhumaan ja oppimaan.

Hoitajien tulee kokea olevansa työpaikalla psyykkisesti ja fyysisesti turvassa. Muunlainen kokemus heijastuu välittömästi potilastyöhön ja aiheuttaa turvattomuutta haavoittuvassa asemassa olevissa ihmisissä. Siksi fiksu päättäjä, työnantaja ja esimies johtaa ja tukee parhaansa mukaan erityisesti hoitajien psykologisen turvallisuuden tunteen säilymistä.

Lue myös: Hoitajan mahdollisuus läsnäoloon.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset