Mikään ei ole sen parempaa kuin lääkäri, jonka kanssa yhteistyö on mutkatonta ja sujuvaa. Yhteistyön toimiessa työt tulevat tehdyksi ja potilaat ovat tyytyväisiä. Toimiakseen työskentely vaatii yhteistä treeniä, molemmin puolista kunnioitusta ja luottoa toisen ammattiryhmän koulutukseen ja osaamiseen. Luottamuksen heiketessä tekeminen alkaa nopeasti takkuilla ja sairauslomien määrä työpaikalla kasvaa.
Kokemukseni mukaan tekemisen meininki kulminoituu vuorovaikutukseen. Kun sanallinen ja sanaton kommunikaatio lääkärin kanssa pelaa, molemmat voivat oppia lisää potilaiden hoidosta – usein toki eniten potilailta. Muussa tapauksessa toisen ammattiryhmän asiantuntijuus jää pintapuoliseksi raapaisuksi, eikä väärinkäsityksiltä voida välttyä. Hienointa on työskennellä lääkärin kanssa, joka huomioi työssään hoitotyön näkemyksen, antaa hoitajalle tilaa tehdä työnsä ja on valmis joustamaan hoitotyön parhaaksi, muttei oman työnsä kustannuksella.
Kokeneille ammattilaisille syntyy potilastyössä tietynlainen kuudes aisti. Silloin hoitajien ja lääkärien on uskallettava sanoa reilusti ääneen, että nyt potilaalla ei ole kaikki hyvin, enkä osaa sanoa miksi. Ne sanat molempien kannattaa herkällä korvalla kuulla, vaikka varsinaisia löydöksiä ei aina olisi. Yhtä tärkeää on kyky kertoa rohkeasti, että voitko näyttää miten tämä tehdään, koska en osaa tätä vielä. Sen myöntäminen ei ole keneltäkään pois, koska kehittyvässä terveydenhuollossa käytännöt tuntuvat päivittyvän välillä liiankin usein.