Hoitotyön kolikossa on myös kääntöpuoli. Se on rohkean uravalinta, joka vaatii lujasti lempeää työotetta. Hoitaminen kun on yhtä tunteiden vuoristorataa, jonka pitkissä laskuvaiheissa on työstettävä läpi omaa ja potilaansa surua, vihaa, tuskaa ja turhautumista. Katsottava rohkeasti pelkoa, väsymystä ja keskeneräisyyttään silmästä silmään.
Sairaanhoitajan työtä ei opita pelkästään pänttäämällä verkkokursseja. Se vaatii laajaa ammattitaitoa, jossa osansa on kiirepäivillä, hoitajapulalla, väkivaltaisilla asiakkailla ja kuoleman kintereillä kiiruhtamisella. Hoitotyö uuvuttaa helposti kiehtovuudellaan ja rutistaa viimeisetkin mehut irti vaativuudellaan. Hoitotieteestä- ja työstä saatu tietotaito lisää ymmärryksen lisäksi myös tuskaa.
Pistän opiskelijat pohtimaan työn vastapainoa silloinkin, kun omassa elämässä myrskyää. Hoitotyötä on helppo tehdä silloin, kun oma sydän ei ole revitty irti rinnasta. Silloin, kun oma arki rullaa ja kaikki on ihan OK. Mietimme etukäteen sitä, miten itsetuntemusta ja ammatillista itsensä suojaamista voi kehittää. Missä menevät vaikkapa ammatillisuuden rajat, joita ei voi ylittää oman jaksamisensa kustannuksella?
Edellä mainituista syistä kannan aitoa huolta tulevien kollegoideni jaksamisesta. Ohjaan heitä poimimaan kokeneempien hoitajien työstä parhaimmat palat osaksi omaa sairaanhoitajan ammatti-identiteettiään ja jaksamistaan. Mahduttamaan osaksi työaikaansa työnohjauksen, työssäjaksamisensa arvioinnin ja työkyvyn ylläpitämisen.
On ymmärrettävä, että hoitotyö muuttaa ihmistä. Siksi vapaa-aikana omien akkujen lataamisella on valtava merkitys työkyvyn ja ihmisyyden kannalta. Toivon, että jokainen opiskelija oppisi ravistelemaan työstressin ja itselle kuulumattomat tunteet pukukopin perukoille, riisuessaan työvuoron päättymisen merkiksi työasunsa. Sitä taitoa he tulevat tarvitsemaan työuransa eri vaiheissa. Hoidettavien kohtaloiden raahaamisesta kummittelemaan osaksi omaa arkea kun ei ole kellekään mitään hyötyä.
En kuitenkaan halua saarnata mielensä pahoittajan tavoin vain hoitotyön synkistä puolista. Hoitotyöstä saa, ja pitää olla, innostunut. Siihen saa tempautua mukaan, tehdä sitä täydestä viisaudestaan ja sydämestään. Samalla paneutumisella tulee kuitenkin osata suojata itseään, kollegoitaan ja inhimillisyyttä työpaikalla. On varjeltava sitä ydintä itsessä, jota ei millään perustelulla tai kellään ole oikeutta tallata alleen.
Puheenvuoroni opiskelijoille päättyy aina viiteen tärkeään sanaan. Muuta opiskelijoiden ei tarvitse koko uransa aikana luennoltani muistaa. Ja mitkä ne sanat ovat? Muista pitää hyvää huolta itsestäsi.
Lue myös: Hoitaja on hoitovirheen toinen uhri.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
