Loma, vapaapäivä, breikki, tauko ja lepo. Pysähtyminen on tärkeää. Mutta kuinka vaikeata onkaan välillä olla tekemättä mitään? Olla vaan. Erityisesti, kun tietää että tärkeä deadline pukkaa päälle, ikkunalasien läpi ei näe enää ulos, lasten kevätjuhlat ovat tulossa, laihdutusprojekti on menossa ja pelkästään hyvät harrastukset veisivät kaiken ajan.
Oletko koskaan oikeasti pysähtynyt? Miettinyt miten paljon tekemättömien töiden listallasi on tärkeitä asioita? Sellaisia, joita et tee vain koska kaikki muutkin tekevät niin. Tai asioita, joita ei voi mielikuvissasi jättää tekemättä sukulaisten, naapureiden tai työkavereiden sanomisien vuoksi.
Miten hyvin olet arvioinut, mihin voimavarasi riittävät? On ihan okei tehdä tiukka työrupeama tai uhrata oma aika lasten tai muiden ihmisten vuoksi. Yhtä tärkeää on tietää, milloin sprintti tai maratoni päättyy ja koittaa levon ja arvostuksen aika. Ilman sitä tietoa ihmisen mieli tai keho ei kestä hajoamatta.
Osa ihmisistä elää ikään kuin sumun läpi. Silloin kirkas ajatus omasta elämästä ja sen suunnasta puuttuu. Jos olet tällainen ihminen, niin sinulle on erityisen tärkeää puuhailla jatkuvasti jotain. Sillä luot ikuisen kiireen kierteen, jotta sinun ei tarvitse pysähtyä ja kohdata itseäsi. Osalle se on kilttinä poikana tai tyttönä olemista, osalle omien mörköjen kohtaamista tai jees-ihmiskynnysmattona olemista.
En tarkoita, että sinun pitäisi olla itsekäs, patologinen narsisti tai heti-kaikki-mulle-nyt -tyyppi. Haluan vain sanoa, että omaa kehoa ja mieltä kannattaa kuunnella tarkasti. Pysähtyminen arjessa ja elämän tärkeissä kohdissa on tärkeää. Muuten elämästä tulee suorittamista ja oma elämä jää elämättä. Kysymykseni siis sinulle on, olisiko sinun aika pysähtyä hetkeksi.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
