Sairaanhoitajan koulutus ja kokemus mielenterveyden hoitotyöstä auttavat asettelemaan kysymykset potilaan parhaaksi. Tekemään potilaan kanssa turvasuunnitelmaa. Pohtimaan syitä, joiden vuoksi jaksaa elää, ainakin huomiseen. Houkutella sopimaan päivämäärä tai kellonaika, johon saakka potilas sitoutuu olemaan vahingoittamaan itseään. Tarjoamaan nenäliinoja ja antaa lohduttoman itkun tulla. Odottamaan lausetta Mä lupaan yrittää.
Törmään usein hoitotyössä siihen, että harva on raaempi itselleen kuin vakavasti masentunut ja ahdistunut ihminen. Harva on käpertynyt niin tiukasti piikkipalloksi voimattomuuden ja häpeän ympärille kuin hän, joka on itsetuhoinen. Siksi pyydän potilastani opettelemaan olemaan armollisempi itselleen. Pitämään itsestään huolta, vaikkei siinä aluksi tuntuisi olevan mitään mieltä. Kysyn aina, uskaltaako hän luottaa hoitajaansa.
Puhumme tunnetiloista ja niiden vaihtelusta. Yksinäisyydestä, hylkäämiskokemuksista ja traumoista. Siitä, että masennus on kaikesta tapahtuneesta huolimatta hoidettavissa oleva sairaus. Miten oireilla on merkitys, joka kertoo psyykkisen kivun lähteestä. Välillä kuuntelen pitkään potilaan luomaa hiljaisuutta. Sanoja, en oo koskaan aikaisemmin ajatellut mun ajatuksista noin.
On minulla mielessä myös tästä-en-puhu-lista. Asiat, joita en koskaan sairaanhoitajana sano masentuneelle. Kysyn, missä asioissa hän kaipaa tukea. En pyydä häntä olemaan reippaampi, tsemppaamaan tai ryhdistäytymään. Kerron, että hänen tilanteensa tuntuu ymmärrettävistä syistä vaikealta. En sano, että asiat voisivat olla pahemminkin. Että kaikilla on joskus huonoja päiviä. Sanon, että hän selviää tilanteesta ajan kanssa.
Hoitajana elän empaattisesti mukana potilaan tunnetiloissa ja elämäntarinassa. Olisin väärässä ammatissa, jollei minua ahdistaisi, turhauttaisi tai huolestuttaisi kohdata ihminen, joka on juuri yrittänyt itsemurhaa. Yhtä väärässä paikassa olisin, jollen olisi valmis hoitamaan, luomaan toivoa, iloitsisi potilaan kanssa pienistä toipumisen askelista ja toimintakyvyn palautumisesta. Toteaisi, että paistaa se aurinko välillä hänellekin.
En väitä koskaan tarkkaan tietäväni, miltä epätoivoisiin ajatuksiin tai tekoihin päätyminen tuntuu. Sen sijaan tarjoan myötätuntoa, kuunteluapua ja toivon, että saan tehdä työni kunnolla. Silloin annan potilaan huomata, miten vaikeista asioista puhuminen helpottaa. Miten tärkeitä ovat arkirutiinit. Syöminen, lepo, liikunta, hygienian hoitaminen, puhuminen ja laskujen maksaminen. Siitäkin huolimatta, että ne aluksi tuntuisivat ylitsepääsemättömän vastenmielisiltä asioilta. Kuulen usein sanat Kiitos kun jaksoit kuunnella, vaikka mä oon vaan riesaksi sullekin.
Minulla ei ole mitään poppakonsteja masennuksen häätämiseen. Lupaan potilaalle työmaan, jonka haltuun ottaminen kannattaa. Kerron, että on olemassa keskusteluapua, vertaistukea, lääkitys- ja toimenpidevaihtoehtoja, lääkkeettömiä ahdistuksenhallintakeinoja ja hoito-ohjelmia, joista masentunut tai itsemurhaa yrittänyt voi saada apua. Ajatukseni mielenterveyden hoitotyössä on, että niin kauan kun on elämää, potilaalla on mahdollisuus toipua.
Lue myös: Mikä hoitotyössä on niin mahtavaa?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
