Luin viime viikolla useamman ihmisen selviytymistarinan. Seurasin ikään kuin kärpäsenä katosta koskettavia tarinoita, jotka olivat mullistaneet yhden tai useamman ihmisen elämän. Minua kiinnosti, mitä he olivat oppineet väkisin ja äkisti pysäyttäneestä tapahtumasta.
Syövästä selvinnyt kertoi, ettei halua enää koskaan napista turhasta. Synnytyksen jälkeisen masennuksen selättänyt halusi vilpittömästi kiittää viimeisten vuosien ajan häntä tukeneita läheisiä. Toisen vuoksi jätetty kertoi olleensa heistä vahvempi, koska jäi yksin selvittämään eropommin sotkut. On tärkeää osata kääntää vastoinkäymiset voitoksi, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Selviytymistarinoita luettuani päätin kääntää monet asiat elämässäni päälaelleen. Mikä estäisi turhan napisemisen lopettamisen tai itsensä selkään taputtamisen, vaikkei ole vaikkapa sairastunut vakavasti tai eronnut? Siihen luottamisen, että selviää kaikesta vastaan tulevasta tavalla tai toisella. Ei mikään.