Monenko vanhuksen on kuoltava kotihoidon resurssipulassa?

Kirjoitin viimeksi pari viikkoa sitten, miten järkyttävässä tilassa vanhustenhuolto on. En arvannut vielä silloin, ettei Espoon kotihoidossa kuollut vanhus jäisi viimeiseksi ilmeisesti hoidon laiminlyönnistä johtuvaksi yksittäistapaukseksi. Tai sanotaanko, etten halunnut uskoa, että niin voisi vielä käydä.

Maanantai toi tullessaan uuden suru-uutisen. Itähelsinkiläisestä asunnosta oli löytynyt viikkoja aiemmin menehtynyt nainen. Siis viikkoja aiemmin. Ilmeisesti kyseessä on vanhusikäinen henkilö, mutta varmaa on hänen olleen Helsingin kaupungin kotihoidon asiakas.

Monet päättäjät ja poliitikot ovat olleet uutisista järkyttyneitä. Nytkö he vasta heräsivät? Totuttuun tapaan he viisastelevat nyt mediassa. Julkisesti on kummasteltu vanhusten jääneen toistuvasti ilman asianmukaista hoivaa, vaikka he ovat olleet palveluiden piirissä. Juuri tätä hoitotyöntekijät, ikääntyneet ja läheiset ovat yrittäneet toistuvasti kaikin mahdollisin keinoin viestittää, mutta kuuroille korville.

Ongelma on huomattavasti syvempi, kun miltä se näyttää. Monen ylityöllistetyn kotihoidon toimipisteen maine työpaikkana alkaa olla mennyttä. Vaativaan ja vastuulliseen hoitotyöhön - alati monisairaampien asiakkaiden kanssa - ei ole ainakaan pääkaupunkiseudulla ollut tulijoita jonoksi asti. Yllättäen ei ole riittänyt, että kotihoidon työpaikkojen markkinointia ja hakuilmoitusten näkyvyyttä on lisätty.

Raskaan työn vetovoimatekijöitä eivät ole olleet reilun 2 000 euron kuukausikorvaus, kelloa vastaan juokseminen ja lyhyet tauot omalla ajalla. Työn houkuttelevuutta ei ole lisännyt huono omatunto, ettei hoitaja ehdi takaamaan vanhuksille sellaista hoivaa, jonka he ansaitsevat. Ja josta kotihoidon asiakkaat myös oman osuutensa maksavat.

Arkinen todellisuus monessa kotihoidon toimipisteessä on karu. Hoitajia tarvittaisiin tuplasti lisää, jos heille tehtäisiin normaalit työvuoro- ja juoksutuslistat. Ympärivuorokautisia asumispalveluitakin tulisi lisätä rutkasti. Päinvastoin kun päättäjät uumoilevat, kotihoidon tehokkaammalla organisoinnilla ei saada enää parempia palveluja. Laaditulla vuosibudjetilla tehostamistoimet ovat tulleet tiensä päähän ja lopputulos on nykyinen tilanne.

Vuosikausia hoitajat ovat sanoneet, että tällä menolla alkaa pian tulla ruumiita, jos resursseja ja kotihoidon mainetta ei kyetä välittömästi nostamaan. Jolleivat hoitajat näänny työtaakkansa alle, niin tilanne koituu vielä jonkun vanhuksen kohtaloksi, on kuultu sanottavan. On sietämätöntä, äärimmäisen ahdistavaa ja pelottavaa todeta niin omasta työpaikastaan, tekemästään eettisestä hoitotyöstä ja hoitajan vastuulla olevista vanhuksista. Siksi moni vanhushoitotyön osaaja on vaihtanut muihin töihin, eikä sijaisia saada riittävästi paikkaamaan hoitajavajeita.

Nyt kysymys kuuluu, monenko vanhuksen on kuoltava kotihoidon resurssipulassa. Kuinka monta vanhuksen ruumista ja pitkälle sairauslomalle jäänyttä hoitajaa riittää, jotta kotihoitoon saadaan inhimilliset ja riittävät resurssit?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.