Yhtenä päivänä sain idean. Lähtisin moikkaamaan Aino K:ta Osloon.
Tehdessäni matkajärjestelyjä Aino K kartoitti psykiatrista poliklinikkaa, jossa voisimme vierailla.
Niinpä näimme tällä viikolla sairaanhoitaja- ja bloggaajakollegani kanssa Oslon sateisella rautatieasemalla. Sen kuuluisan tiikeripatsaan luona. Melkein kivenheiton päässä Oslon Oopperatalosta.
Kun psykiatriset sairaanhoitajat kohtaavat, niin juttua riittää. Meillä on molemmilla kokemusta sekä ulkomailla asumisesta että osastolla työskentelystä. Molemmista aiheista olisi voinut puhua vaikka viikon.
Oli mielenkiintoista huomata, miten olemme molemmat käyneet uuteen maahan muuttaessa samat sopeutumisvaiheet läpi. Ihastuksen, vihastuksen, ristiriitaiset tunteet ja hyväksymisen.
Tiedän riemun tunteet asioiden sujuessa ulkomailla ja osastotyössä. Ja ärsytyksen tunteen, kun asiat menevät hyvästä tahdosta huolimatta mönkään.
Tietenkin juttelimme kaikesta muustakin. Elämästä, miten se saa välillä yllättäviä käänteitä.
Bloggaamisesta, miten tärkeäksi henkireiäksi se on meille muodostunut. Blogin lukijoista (juu, juuri sinusta) ja saamistamme lukijoiden viesteistä, jotka ovat kirjoittamisen suola.
Psykiatrisesta hoitotyöstä riitti ehkä eniten juteltavaa. Sen iloista ja haasteista. Millaista se on Suomessa, Norjassa ja muissa maissa. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut miettiä asiaa ihan vaan keskenämme.
Aino K oli onnistunut järjestämään meille vierailun Jessheimiin psykiatrian poliklinikille. Vierailustamme lisää seuraavassa Mainio-blogin postauksessa.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
