On myös joukko ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä kummankaan kampanjan tapaan lähestyä rokoteasiaa. He eivät pidä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten nokittelusta keskenään, vaan toivovat tosiasioihin perustuvaa keskustelua ilman suurta draamaa. Heidän mielestä ammattilaisten omien terveyttä koskevien tietojen julkinen levittely sosiaalisessa mediassa ei ole asiallista saatikka tarpeellista. He toteavat, että onneksi suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnasta on rokotettu lain vaatimalla tavalla.
Kaikesta huolimatta kädenvääntö on alkanut erityisesti sosiaalisessa mediassa ja molempien osapuolien viesti on selkeä: me olemme oikeassa. Ja molemmat kokevat työnsä uhatuksi. Toinen puoli kokee olevansa painostuksen alla tai joutuvansa vaihtamaan alaa, jos ei halua ottaa lain velvoittamia rokotteita. Toinen puoli taas painottaa, että potilaskuolleisuus on suurempaa niissä sairaaloissa, joissa on heikko kausi-influenssarokotteen kattavuus.
Keskustelua seuraavasta näyttää siltä, että vastustajien mielestä pakkolaki rikkoo ammattihenkilöiden itsemääräämisoikeuden. Yksi väitteistä on, että tartuntatautilaki on säädetty erityisesti influenssarokotteen osalta puutteellisten tutkimustietojen varassa. Heitä tukevien yksittäisten henkilöiden mukaan riittävän suojan voi saadaa terveellisillä elämäntavoilla, hyvällä aseptiikalla, käsien pesulla, toimenpidemaskin käytöllä ja jäämällä tarvittaessa sairauslomalle.
Vastustajat peräävät myös riittäviä todisteita siitä, että rokottamattomat ammattihenkilöt tartuttavat enemmän kausi-influenssaa kuin rokotetut. He pitävät myös huolestuttavana, että rokotehaitan kohdalle sattuessa seurauksista vastaa ammattihenkilö yksin, vaikka kyseessä on lakiin ja työnantajan toimintaan liittyvä pakko.
Puolustajat näyttävät lähtevän siitä, että itsensä ja hoidettavien rokottaminen on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon työ- ja potilasturvallisuutta ja perustuu lakiin. He korostavat, ettei esimerkiksi hyvä käsihygienia ja sairaana töistä poissaoleminen riitä potilaan suojaamiseen, viruksen voi saada myös oireettomalta kantajalta. Sen sijaan ilmaiset rokotukset ehkäisevät tutkitusti tarttuvien tautien leviämistä ja edistävät ammattihenkilön, hänen läheistensä ja potilaiden terveyttä. He katsovat, että suhteessa rokotusten hyötyyn niiden haitat on arvioitu tutkimuksissa vähäisiksi.
Puolustajien mukaan keskustelua ei tulisi käydä vain pakon ympärillä, vaan puhua rokotuksista ammatillisen työskentelyn vähimmäisvaatimuksena. He muistuttavat, että sosiaali- ja terveysalan henkilökunnalla on työssään muitakin tutkimuksiin perustuvia pakkovaatimuksia, kuten aseptiset käytännöt. Lisäksi he huomauttavat, ettei ammattihenkilön oma harkinta toiminut riittävällä tavalla, jos rokottamaton ammattihenkilö kykeni ennen lakimuutosta hoitamaan muun muassa vastasyntyneitä.
Tartuntatautilain mukaan työnantaja voi käyttää tietyssä sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä puutteellisesti rokotettua työntekijää vain erityissyystä. Sellainen tilanne syntyy, jos esimerkiksi ammattitaitoista henkilökuntaa ei ole saatavilla. Syy rokotuksesta kieltäytymiseen voi olla lähinnä todetussa henkilön terveydentilassa tai yliherkkyydessä rokotevalmisteelle. Työnantajan on ensisijaisesti tarjottava rokottamattomalle ammattihenkilölle työsopimuksen mukaista muuta työtä, jos henkilö ei toimita työnantajalle soveltuvuustodistusta osoitettuun työhön. Esimerkiksi asiakkaan koti ei ole tartuntatautilain tarkoittama asiakastila.
Laki on nyt säädetty ja rokotuskäytäntöjä hiotaan sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla sujuviksi työnantajien ja ammattihenkilöiden kanssa. Näistä asioista Minä suojaan potilasta ja Minä päätän itse -kampanjaan osallistuvat vääntävät edelleen kättä.
Tehy kehottaa jäseniä ottamaan terveysviranomaisen suosittelemat ja kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Lisätietoa rokotuksista saat
tältä sivulta.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
