Mainio – Jan Holmberg

Miksi Tanhupallo voitti katsojien sydämet puolelleen?

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Putouksen yhdeksännen kauden voittokruunun nappasi sähäkkä ja suloinen Tanhupallo. Mikä oli hahmokilpailussa Tanhupallon menestyksen salaisuus? Vastaus on hahmon vetoava ja valloittava persoona, jossa oli myös syvempi ulottuvuus.

Tarkemmin sanottuna Tanhupallo vetosi eri-ikäisiin katsojiin. Lasten oli helppo samaistua ja matkia Tanhupallon hahmoa. Osaan lapsista vetosivat balettimekko ja karvamato lemmikkinä ja toisiin hahmon hassut jutut. Aikuisia naurattivat Tanhupallon kotioloista liikaa paljastavat jutut ja nasevat kommentit. Ikääntyneiden mielestä Tanhupallo oli näsäviisaudessaan hellyttävä, vähän niin kuin monet lastenlapset ovat.

Kaikessa hauskuudessaan Tanhupallon hahmossa on myös traaginen puoli. Tanhupallon arki on vaihtelevaa vanhempien sekoillessa ihmissuhteidensa kanssa, eikä perheellä ole rahaa ylimääräiseen. Hahmo on eskarilainen, joka janoaa aikuisten huomiota. Erityisesti omien vanhempien, jotka katsovat kaiken tietokoneelta, myös lasten kasvatusohjeet ikään kuin lapsi olisi huonekasvi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tanhupallo laulaa pilalle menneistä synttärijuhlista ja kertoo kolmesta poikaystävästään. He ovat Superhessu, Risto Räppääjä ja Brad Pitt. Samaan aikaan kotona hiippailee naapurin Timppa antamassa äidille tämän etäpäiväkuplakylvyn aikana intiimihierontaa.

Arkista todellisuuttaan Tanhupallo helpottaa vahvan mielikuvitusmaailmansa avulla, koska rakkaalla ukillakin on todettu hänen mukaansa alzheimerin tulehdus. Ukilta Tanhupallo on myös oppinut, että kaikki on semmosia kun ne on. Se on yksinkertaisuudessaan universaali sanoma erilaisuuden hyväksymisestä, kiusaamattomuudesta ja arvostavasta kaveruudesta.

Tanhupallon hahmossa on koskettavan herkkä ja vahva sanoma yksinäisten lasten puolesta. Niiden, jotka unohtuvat arjen kiireessä nurkkaan leikkimään mielikuvitusleikkejään. Ja niiden, jotka eivät vastaa ensimmäiseen viiteen minuuttiin yhteenkään aikuisten kysymykseen. Tärkeitä juttuja riittäisi loputtomiin, jos aikuisella vain olisi aikaa pysähtyä riittävän pitkäksi aikaa kuuntelemaan lasta.

Hahmo kaivaa esiin myös monen ihmisen tarinan lapsuusajan köyhyydestä. Huumori on hyvä keino tuoda esiin vakava asia niin kauan kun katsojat nauravat sketsihahmolle, eivät itse asialle. Siinä mielessä positiivista Tanhupalloa esittävä Kiti Kokkonen onnistuu hyvin tarinankertojana. Hän menee taitavasti katsojan ihon alle halveksimatta lasta tai tämän kasvuolosuhteita.

Hahmo herättää halun astua lapsen todellisuuden ja mielikuvituksen välillä keikkuvaan maailmaan. Sellaiseen arkeen, jossa voimme vedet silmissä tuntea erilaisia tunteita ja joka saa meidät näkemään arjen lapsen silmin. Tanhupallo voitti kaikkien sydämet, koska hahmo muistuttaa meitä lasten arvostavan kuuntelun merkityksestä, vaikka lasten ajatukset olisivatkin samalla hillittömän hauskoja.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset