Mikä hoitajat vaientaa?

Hoitajat ovat kovaa porukkaa puhumaan hoitotyön ongelmista. Monen mielestä palkka on liian pieni vastuuseen nähden. Toiset tuskailevat kiirettä ja epäinhimillistä työmäärää. Valitettavasti marmatusta kuulee usein vain kahvihuoneessa.

Mikä hoitajat vaientaa, kun hoitotyön kehittämisestä pitäisi puhua politiikassa, mediassa tai muille ammattiryhmille? Olemmeko totutelleet ajatukseen, että hyvä hoitaja ei puhua pukahda omasta työstään, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus? Voi myös olla, että hoitohenkilökunta on tottunut tekemään niin tiukasti tiimityötä, ettei siitä saa yhdenkään pää nousta esiin. Nokkimisjärjestys voi olla työpaikoilla silloin jäätävää.

Ehkä jo hoitotyön koulutukseen valitaan kilttejä opiskelijoita, jotka nöyrtyvät helposti vähän kaikkeen. Sellaista porukkaa, joka tekee mitä tahansa potilaansa puolesta, muttei osaa pitää omia puoliaan. Myös muiden ammattiryhmien tarpeiden ymmärtämisestä on hyötyä, mutta kaikkea ei voi hyväksyä. Muut ammattiryhmät tai ihmiset eivät voi sanella, mitä hoitajan kuuluu työssään ajatella tai tehdä.

Valta on niiden käsissä, jotka asioita määrittelevät ja kehittävät. Jos hoitajista ei löydy mielipidevaikuttajia, luovutamme vallan työstämme muiden käsiin. Silloin on se ja sama, jos kielenkannat aukeavat vain kahvihuoneessa.

Sote-uudistuksen kynnyksellä on merkitystä sillä, kuka käyttää eniten ja selkeimmin ääntään. On äärimmäisen tärkeää, että hoitajat tulevat kaikilla tahoilla nimillään esiin ja pitävät huolta oikeuksistaan. Huutokuorosta ei ole hyötyä vaan siitä, että hoitajat perustelevat puheensa napakasti ja viestivät heitä koskevista asioista selkeästi.

Silläkin on jo merkitystä, että koko hoitohenkilökunta antaa täyden tukensa hoitotyön mielipidevaikuttajille. Vaikka tuen antaminen kollegalle kuinka ujostuttaisi. Muussa tapauksessa hoitajat tukkivat työkavereidensa suut, vaikuttamisen mahdollisuudet ja samalla hankaloittavat koko hoitoalan kehittämistä.

Vähintä mitä hoitaja voi siis tehdä, on kertoa omasta työstään ja sen kehittämistarpeista muille ihmisille. Sitäkin tärkeämpää on, että hän avaa suunsa oikeassa kohdassa. Vaikuttamisen paikkoja ovat muun muassa työpaikkakokoukset, työsuojelun tapaamiset ja koko talon tiedotustilaisuudet. Tarvitsemme lisää myös hoitajavaikuttajia sosiaaliseen mediaan ja vanhan median valokeilaan roolimalleiksi kaiken ikäisille ihmisille.

Mikä hoitajat siis vaientaa? Sitä meidän jokaisen on hyvä kysyä ensimmäiseksi itseltämme.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.