V*tun homo, sinä et minua lääpi, kuului naisen huuto. Lähdin kohti ääntä ja näin hoitohuoneessa kiivastuneen naispotilaan. Hän huusi (mies)sairaanhoitajakollegalleni, joka oli aikeissa mitata häneltä verenpaineen. Naispotilas kääntyi minua kohti, osoitti minua sormella ja kiljui, siinä tulee toinen hintti. Eikö täällä ole yhtään tervettä sairaanhoitajaa töissä?
Moni ajattelee ensimmäiseksi, että naispotilas oli vahvasti päihtynyt tai kolhinut hieman vakavammin päänsä. Siitä ei ollut kysymys. Katsoimme molemmat hölmistyneenä fiksulta vaikuttavaa keski-ikäistä naista. Tilanne oli niin yllättävä, että kollegani jätti hoitotyön yrittämisen sikseen ja lähti pois hoitohuoneesta. Hän vaihtoi potilaita naissairaanhoitajan kanssa. Hänet nainen kelpuutti hoitamaan itseään.
Entä, jos työvuorossa olisi työskennellyt vain mieshoitajia? Olisiko potilas lähtenyt mieluummin vammautuneena kotiin, kuin antautunut "homoseksuaalien" hoidettavaksi? Olen aina kuvitellut, ettei terveellä seksuaalisella suuntautumisella ole hyvässä hoitotyössä mitään merkitystä. Ilmeisesti se ei pidä aivan jokaisen hoidettavan kohdalla paikkaansa. Tapaus kertoo myös vahvasti yksinkertaistetusta käsityksestä, jonka mukaan mies ei voi sairaanhoitajana olla perinteisellä tavalla miehekäs ja hetero.