Mies ja ennakkoluulot hoitoalalla

En voinut olla kuulematta lounasruokalassa hoitajien keskustelua. Miehet ovat kyllä parempia sanomaan asioita päin naamaa, aloitti yksi hoitajista keskustelun. Vaikeatkin asiat keskustellaan läpi ja asia on sillä selvä. Naiset puukottavat helpommin selkään ja juoruavat selän takana, hän jatkoi. Joku keskustelijoista huomautti, että osaavat miehetkin olla epäreiluja, kieroja ja juoruta.

Kaikki olivat samaa mieltä, että molempia sukupuolia tulisi olla työpaikalla yhtä paljon. Naisten ja miesten huonot puolet pysyisivät silloin parhaiten hoitotyön arjessa taka-alalla. Jonkinlainen sukupuolien välinen jännite kuulemma puhdisti ja tasapainotti työpaikan ilmapiiriä.

Sitten tuli rohkea heitto. Yksi keskustelijoista tunnusti ajattelevansa työpaikalla naisen pahimman vihollisen olevan toinen nainen. Naisen on vaikea sietää töissä taitavampaa, kauniimpaa tai nuorempaa kollegaa, hän sanoi. Kateus johtaa helposti kuppikuntiin eristäytymiseen ja rumaan kiusaamiseen. Kaikki ihmiset pystyvät halutessaan samaan, kommentoi aiemminkin äänessä ollut hoitaja, hoitotyötä tekevät hoitajat, eivät sukupuolet.

Mutta mistä saataisiin lisää miehiä naisvaltaiselle alalle? Raskaaseen työhön on näin huonolla palkalla turha odottaa miehiä, kivahti ensimmäinen. Toisen mielestä miesten on vaikea lukea naisporukkaa ja naismainen tapa tehdä hoitotyötä olisi monelle miehelle liikaa. Meidän kahvihuoneessa puhutaan vaan jumpasta, meikeistä ja synnytyksistä. Siihen on monen miehen vaikea sanoa mitään, pohti kolmas.

Työpaikan ainoaa miestä keskustelijoiden kävi sääliksi. Hänet nähtiin orpona piruna, jolta kysyttiin aika ajoin, miten miehet jostain asiasta ajattelevat. Ikään kuin hän olisi edustanut kaikkia maailman miehiä tai miespuolisia hoitajia. Miehille jaettiin myös osastolla niin sanottuja miesten töitä, kuten väkivaltaisten potilaiden hoitamista. Osan mielestä toiminta oli omiaan ajamaan miehet pois naisvaltaiselta osastolta, jopa koko hoitoalalta.

Outoa kyllä, varsin stereotyyppisessä keskustelussa siirryttiin pohtimaan ennakkoluuloja. Niitä ylläpiti keskustelijoiden mielestä erityisesti televisiosarjat. TV:ssä hoitajamiehet olivat epämiehekkäitä, koomiseksi käsikirjoitettuja homoja tai heitä luultiin kiusallisesti lääkäreiksi. Mieshahmoihin liitetty alistuvuus, avuttomuus ja neitimäisyys eivät naiskeskustelijan mielestä kuulunut hänen ominaisuuksiinsa hoitajana. Miksi mies olisi hoitajana minua kummempi, hän totesi kysyvästi.

Keskustelu päättyi teemaan, pääsevätkö harvalukuiset miehet hoitotyössä naisia helpommalla. Esimerkiksi miesmäisen lungisti ottava nainen nähtäisiin naisvaltaisella työpaikalla helposti laiskana tai itsevarmasti käyttäytyvä päällepäsmärinä. Oliko naisten ja miesten käyttäytymiselle hoitotyön työpaikoilla siis erilaiset säännöt?

Lounasaikani loppui ja minun piti kiirehtiä takaisin töihin, mutta jäin miettimään hoitajien keskustelua. Oli varmasti ihan viisasta olla sanomatta mitään, koska en kuulunut pöytäseurueeseen. Mieli olisi kyllä tehnyt.

Lue myös: Miehen tasa-arvo sairaanhoitajan työssä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.