Ehkä pelottava tunne johtui avuttomuuden kohtaamisesta itsessä. Somaattisella puolella on enemmän kokeita, vastauksia, laitteita ja selkeitä toimintamalleja. Mielenterveydenhoitotyössä teknistä tekemistä on vähemmän. Kun nuorella ihmisellä on vielä ikänsä puolesta vähän elämänkokemusta, sanat voivat juuttua kurkkuun. Tunne potilaasta voi mennä nopeasti ihon alle ja se voi tuntua lamaannuttavalta.
Hoitotyön peruskoulutuksessa opiskelijoille painotetaan usein, että keskustelun potilaiden kanssa on oltava avointa. Opiskelijat oppivat, että kuuntelemisen lisäksi on osattava kysyä hyviä, osuvia, oivaltavia ja tietoa lisääviä kysymyksiä. Moni opiskelija jää opetuksen jälkeen pohtimaan, mitä sellaiset kysymykset ovat. Siksi annan käytännön esimerkkejä erilaisista kysymystyypeistä, motivoivasta työotteesta ja kuuntelun taidosta.
Kerron opiskelijoille siitä, ettei ihminen mene hoitotyön aidosta auttavasta kohtaamisesta rikki. Siitä miten välittävä, turvallinen, oivaltava ja ohjaava hoitotyöntekijä voi olla yhden tai useamman ihmisen pelastus. Sanon ääneen, että kun parhaansa yrittää niin enempää ei voi kukaan tehdä. Samalla käytän opetuksessa huumoria, vaikka olemmekin vakavien asioiden äärellä. Se lievittää nuoren opiskelijan kaikkivoipaisuuden tuskaa ja kuormittumista hänen ajatellessaan edessä olevaa harjoittelujaksoa.
Puhumme opiskelijoiden kanssa siitä, miten mielenterveys- ja päihdehoitotyö on matka inhimillisyyden ytimeen, kipuun, häpeään ja toipumiseen. Se on ihmisten yritystä ja erehdystä puolin ja toisin. Hoitotyö on uskomaton matka ihmisen mieleen ja seikkailua yhdessä hoidettavan ihmisen kanssa oireissa ja niiden merkityksessä tai merkityksettömyydessä.
Mielenterveys- ja päihdehoitotyö on myös vaativaa, erityisesti nuorelle työntekijälle. Sen äärellä on osattava olla lujasti lempeä ja joskus hyvät vaihtoehdot tuntuvat hupenevan käsiin. Siitä huolimatta on uskottava, että jokainen ihminen voi alkaa toipua. Hoitajalla ei ole vaihtoehtoa, jos hän aikoo jaksaa työssään.
Nämä ja muutamat muut asiat kuullessaan ainakaan yhtä nuorta opiskelijaa ei enää pelottanut ja se on merkittävä asia. Ihminen oppii parhaiten, kun hän ei stressaa, pelkää tai jännitä. Silloin hänestä kuoriutuu rohkea vuorovaikuttaja, hän antaa itselleen mahdollisuuden oivalluksiin ja innostuu uudesta tiedosta hoitamansa ihmisen ja tämän läheisten hyväksi. Kaikki se on opiskelijan lisäksi arvokasta ihmiselle, jonka mieli on järkkynyt.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
