Sanotaan, että pelkkä kypsennetyn lihan syöminen voi johtaa perinnöllisiin sairauksiin, kuten sydänvaivoihin, hedelmättömyyteen ja näköongelmiin. Kehoa voivat vahingoittaa myös hormoniliha, lintuinfluenssa tai hullun lehmän tauti.
Ihminen ei saa olla liian lihava tai laiha ja se pitäisi saavuttaa ekona, eettisesti, reilulla kaupalla, lähiruokana ja luomuna. Toisaalta, melkein minkä tahansa tuotteen ostaminen on ongelma. Syömämme ruuan tuotanto kuormittaa ympäristöä väkisin.
Muokatut mallikuvat antavat mediassa kehoviestin normaalipainoisesta ja luonnollisen näköisestä ihmisestä rumana. Pitäisi liikkua enemmän, muttei liikaa. Hyötyliikunta on terveellistä, joten hissillä ajelu portaiden kapuamisen sijaan aiheuttaa syyllisyyttä. Moni sairastuu urheiluriippuvuuteen, syömishäiriöihin tai piikittää itseensä anabolisia steroideja. Heitäkin pitäisi kyetä auttamaan ymmärtämällä, että olemme kaikki omalla tavallamme kauniita.
Ihmisen pitäisi osata myös kantaa itsensä ylväästi ja pukeutua kauniisti. Tuskastuttavaa on, ettei halpoja ja kestäviä vaatteita ole yleensä tuotettu ekologisesti tai reilusti. Vaateketjujen vaatteet tulevat lapsiorjatehtaista, ne tuotetaan halvoista kertakäyttömateriaaleista ja polkien työntekijöiden jokaista oikeutta inhimillisiin työoloihin.
Ja ihan pelkkä hengittäminen on ongelmallista. Ilmassa on saasteita tai siitepölyä. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja otsonikato aiheuttavat ympäristötuhoja. Vähintä mitä voi tehdä, on käyttää auringon paistaessa aurinkosuojavoidetta ja aurinkolaseja.
Hiilijalanjäljen vähentäminen tulisi olla jatkuvasti mielessä ja yksityisautoilukin on pahasta. Ehkä paraskeino hillitä ilmastonmuutosta olisi sittenkin tehdä vähemmän lapsia. Miksi synnyttää yhtäkään kuluttajaa tähän ylikulutuksesta kärsivään maailmaan?
Lahjoitusten kärttäminen ja tietoisuuden herääminen ovat kokonaan oma maailmansa. Pitäisikö lahjoittaa pienestä palkastaan vähävaraisille perheille, eläintensuojeluun, ihmishenkien pelastamiseen vai lasten koulutukseen? Niiden lisäksi olisi ainakin ilmastonsuojelu, katastrofitilanteet, poliittinen lobbaaminen, puhtaan veden puute vai vuohien hankkiminen. Jokaiseen keräyslippaaseen ei raha riitä, koska osto- ja lahjoitusvoimaa on perusduunarilla joka vuosi vähemmän.
Kaikkein tuskaisinta on ehkä se, että käy töissä. Jatkuvasti saa kuulla yt-neuvotteluista ja nuorista, jotka eivät saa työttöminä edes elämäänsä alkuun. Jos antaisi työnsä työttömille niin sitten olisi yksi heistä. Mitä muuta massatyöttömyydelle voi tehdä kuin yrittää äänestää oikein?
Äänestyskopissa pähkäily se vasta tuskallista onkin. Kädet hikoillen yritetään äänestää huonoista vaihtoehdoista parasta. Ehdokkaiden lupaukset mielessä pieni ihminen piirtää numeron paperilappuun, jolla maailma pelastetaan seuraavalla vaalikaudella. Äänestämällä ihminen tekee velvollisuutensa maansa ja maailman puolesta.
Maailman parantamisen viidakossa on lopulta helppo luovuttaa. On tunnustettava, että maailmantuskan kantaminen on kuolemaksi. Se, jos mikä, aiheuttaa stressiä, pelkoa, avuttomuutta ja toimintakyvyttömyyttä. Yleinen hyvää tarkoittava maailmantuskan lisääminen kääntyy usein ihmisiä vastaan. Mitä siis voi tehdä elääkseen täysin oikein ja kokematta siitä tuskaa?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
