Psykiatrinen sairaanhoitaja sisälläni hyppii kuralätäkössä ja riemuitsee.
Peruskoulun opetuksessa painotetaan ensi syksystä lähtien entistä enemmän lasten tunnetaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä.
Olen puhunut lasten hyvän mielenterveyden puolesta vuosia. Siksi olen todella iloinen opetushallituksen päätöksestä.
Vihdoin lapsen itsetunnon vahvistaminen ja toisen saappaisiin asettuminen saa niille kuuluvan arvostuksen koulussa.
Koulussa autetaan lasta entistä syvemmin ymmärtämään, miten jokainen voi vaikuttaa toiminnallaan omaan ja toisten ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Sitä treenataan porukalla kuten matematiikkaa tai musiikkia.
Minä itse -ajattelun tilalla oikeassa koulussa rakennetaan tunnetason velvollisuudentuntoa muita ihmisiä kohtaan.
Tämä on tervetullut uudistus aikana, jolloin olemme lipsahtamassa vaihtoehtoihin kuten ihan sama tai mitä väliä.
Vähän vanhempana nuorena tiedän, että hyvistä tunnetaidoista ja sosiaalisista taidoista on elämässä ratkaisevalla tavalla hyötyä. Siksi niiden treenaaminen ekaluokalta saakka on huippujuttu.
Tapaan paljon mukavia, avoimia ja rohkeita nuoria. Nuoria naisia, jotka halaavat tavatessaan, puhuvat vaikeistakin asioista kanssani, ja auttavat kaveriaan hädässä. Bestmaneja, jotka sanovat hääpuheessa rakastavansa sulhasta parhaana kaverinaan.
Lasten, nuorten ja muutaman opettajan urakaksi tunnetaitojen ja sosiaalisten taitojen opettelua ei voi kuitenkaan jättää.
Me aikuiset tarvitsemme myös oppia, kenties asennemuutosta, empatian osoittamista toisia kohtaan ja avoimuutta sosiaalisten taitojen haltuun ottamiseksi.
On syytä kysyä, hallitsemmeko nämä taidot riittävällä tavalla. Jos vastaus on kielteinen, niin lapsienko ne pitäisi meille opettaa?
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä linkki kaverillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
