Haluan kiittää kaikista niistä kerroista, kun sinulta saamani tieto oli tärkein potilaani hoidosta puuttuva palanen. Kun avasit silmäni näkemään syvällisemmin potilaani ja sinun tilanteesi. Silloin, kun vinkkasit, mikä on aiemmin toiminut hoidossa paremmin. Toivon, että sinulle syntyi kuulluksi tulemisen kokemus. Ajatus, ettet ole yksin.
Sinä näit sairaanhoitajan, kun keskustelimme läheisesi hoidosta. Hoitotyön ammattilaisen, joka työskenteli kanssasi elämäsi onnellisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Mutta. Ammatillisen kuoren sisään kätkeytyi toinen läheinen. Joku, joka on rikkoutunut läheisenä miljooniksi pieniksi palasiksi hoitajakollegansa puhelun jälkeen. Toisaalla taas kiittänyt hoitohenkilökuntaa sydämensä pohjasta rakkaansa hyvästä hoidosta.
Tiedän, miten yksi päivä läheisen kengissä voi sujua ihmeellisen rennosti ja kevyesti. Tunnen myös ne päivät, kun kengät on tehty lyijystä. Kun on hymyiltävä läpi kyynelten ja lasittunein katsein, mielen harhaillessa huolipilvissä. Jaksettava vielä silloinkin, kun hoitajan mainitsema happinaamari olisi tullut vetää omille kasvoille. Onko silloin tullut tehtyä ja koettua oikein vai väärin? Mene ja tiedä.
Kokemusasiantuntijoiden kanssa työskentelystä puhutaan yhä enemmän, muun muassa heidän palkkaamisestaan sote-palveluihin. Teen hoitotyön ammattilaisena mielelläni yhteistyötä erilaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa. Harvoin nousee esiin, että moni meistä ammattilaisistakin on kokemusasiantuntija. Usein keinot ja mahdollisuudet teidän tukemisessanne vaihtuvat roolin mukana. Kokemuksen tuoma ymmärrys ei silti häviä sairaanhoitajankaan työssä.
Haluan nostaa sinut esiin läheisenä, omaisena, omaishoitajana, kokemusasiantuntijana ja/tai vapaaehtoisena. Tärkeänä osana potilaani hoitoa. Kiittää siitä, että olet olemassa. Nostan sinulle hattua.
Lue myös: Hoitajan rakkaat sankarit
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.