Journalisteja löytyy, jotka kirjoittaisivat mielellään hoitotyöstä. Hoitajia taas ei riitä haastateltaviksi. On selvää, että jollei avaa suutaan, niin ei myöskään tule mediassa kuulluksi. Sama koskee omaa työpaikkaa. Omaa hoitotyön asiantuntijuuttaan on osattava tuoda esiin rakentavalla, mutta napakalla tavalla. Muutosta työolosuhteiseen ei muuten tipu.
Yhä harvempi työnantaja voi sanoa, että lähtevien hoitajien tilalle on uusia jonossa oven takana. Hoitajista on tullut uusimman ammattibarometrin mukaan pula-ammatti. Kaikkein eniten Suomessa on pulaa sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista. On siis vihoviimeinen hetki kuunnella hoitohenkilökunnan tarpeita ja vastata niihin. Muussa tapauksessa osaajat ja hoitoalan asiantuntijat loppuvat paikkakunta toisensa jälkeen Suomessa käsiin.
Koronakriisistä vielä sen verran, että keväällä hoitajilla oli tsemppi päällä. Hoitovelan kasvaessa ja korona-aallon noustessa uudelleen, iskee hoitohenkilökuntaan pakostakin väsymys. Koronakriisin vaikutukset kun eivät heti lopu hoitoalalta, kun muu yhteiskunta on aikanaan avautunut. Silloin tarvitaan porkkanaa, ei keppiä, jotta hoitajat jaksavat pitää huolta kansalaisista, heidän terveydestään ja kansantaloudesta. On osattava kuunnella, mikä palkitsee ja hoitaa uupuneita ja osin myös traumatisoituneita hoitajia.
Vastuuta ei tässäkään asiassa voi pakoilla. Vastuu äänenkäyttämisestä on meillä hoitajilla. Kukaan muu ei tiedä, miltä tuntuu astua poikkeustilassa COVID-19 tautia sairastavan tai sairaudesta epäillyn potilashuoneeseen tai kotiin. Silloin ei ole kyse ihan tavallisesta työpäivästä. Sen seurauksista on osattava puhua vaitiolovelvollisuutta rikkomatta niin, että hoitajan huolet kuullaan.
Usein kuulen myös toisteltavan, että hoitajia on kuultu työpaikalla ja hoitajat ovat mukana kehittämässä toimintaa. Aito kuuleminen tarkoittaa sitä, että asiat todella kehittyvät työpaikalla paremmiksi muutenkin, kun paperilla ja juhlapuheissa. Se syntyy vuoropuhelusta, jossa pyritään hoitajan työn kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Joillain työpaikoilla paras mahdollinen on saavutettu, mutta kaikkialla ei tai saavutettu taso ei ole riittävä. Jälkimmäisistä työpaikoista hoitajat äänestävät nyt jaloillaan.
Toivoa siis sopii, että työantaja on hoitaja-pulassa kuin magneetti, joka vetää hoitajat puoleensa. Parhaiten se onnistuu kuuntelemalla, millaisia työsuhde-etuja hoitajat arvostavat. Mikä saa hoitajat jaksamaan, miten luodaan työpaikalle reilu meininki ja miten tuetaan hoitajien urakehitystä. Koronakriisin ja hupenevien hoitajaresurssien keskellä ainoa neuvoni siis on: kuuntele osaavaa hoitajaa niin kauan, kun on ketä kuunnella.
Lue myös: Mistä saadaan hoitajia, jotka jäisivät hoitoalalle?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
