Kuudesluokkalainen vs. keski-ikäinen äijä

Juttelen kuudesluokkalaisen nuoren miehen kanssa. Aika pian selviää, että koulu on helvetistä. Opettajat antavat liikaa läksyjä, eikä kouluruokala vedä vertoja pikaruokaketjuille. Ja arvaa mitä? Koulussa on koko ajan käyttäydyttävä kuten opettajat keksivät määrätä, muuten heilahtaa jälki-istuntoa. Koulunkäynti on kivaa vain kolmanteen luokkaan asti. Sitten läksyt alkavat to-del-la-kin vaikeutua. 

Pian selviää, että nuoresta miehestä tulee isona lääkäri. Syynä on, että lääkäri voi parantaa ihmisiä ja sukulaisia. Hän katsoo minua kohti veikeästi. Sairaanhoitaja saa niin vähän rahaa ettei sillä elä, mutta lääkärit ovat rikkaita, nuori mies toteaa. Hienoa, että sairaanhoitajan palkkakuopan tajuavat aivan kirkkaasti murrosikäiset, mutta eivät Suomen päättäjät.

Ja sitten on murrosikä! Voi tsiisus, pituuden kasvaminen on hienoa, äänenmurros noloa ja sitten tapahtuu vielä niitä jäätävän noloja juttuja. Niistä ei sen enempää, mutta tyttöystävää ei kuulemma ole, vielä. Moderniin kysymykseen onko hänellä sitten poikaystävä, vastaukseksi luikahtaa järkyttyneen korkea kiljaisu, en ole mikään gei. Juu, tämä tuli nyt aivan selväksi. Aiheesta nopeana aasinsiltana, nuoren miehen mielestä viime aikoina vanhemmat ovat jostain syystä alkaneet käydä hermoille aiempaa rankemmin. Aika jännä, vastaan ihmettelyyn. Nuorimies ei huomaa äänessäni olevaa sarkasmia, vaan nyökyttelee innostuneesti että näin kuule setä on.

Parasta vapaa-ajalla ovat kuulemma tietokonepelit ja erityisesti räiskintäpelit. Ja pikaruokaketjuissa ruokaileminen. Ja kaverit ja harrastukset. Parhaat tubettajat ovat Prinssi Jusuf ja PewDiePie. Suomalaisista tubettajista paras on Lakko, koska hän on pelitubettaja. Tietenkin nuorimies tekee YouTubeen myös omaa pelikanavaa. Pariin videoon on tosin ilmestynyt dislike. Nuorisomaailmassa on ehkä pahinta saada tekemänsä videon kommentiksi kylmännihkeä dislike eli videon alta anonyymisti klikattu peukku alaspäin.

Nuorimies on myös tutustunut matkailukanavaani nimeltä Jan Vloggaa YouTubessa. Sitä hän on katsonut koulussa yhden kaverin kanssa, mutta kanavan videot ovat kaverin mielestä tylsiä ja pitkäveteisiä. Ei ihme, ettei minulla ole miljoonaa tilaajaa. Poikkeuksena ovat videoideni bloopersit eli poistetut kohtaukset, ne sentään naurattavat. Sun pitäisi tehdä reaktiovideoita, rikkoa jotain videolla tai tehdä duudsonmaisia hauskoja juttuja, saan neuvoja. Niinpä. Miksen ole asiaa aiemmin tajunnut?

Samaan hengenvetoon on jo klikattu auki jäätävän hyvä video, jossa räppäri Lil Pump hokee loputtomasti Cucci Gang, Cucci Gang, Cucci Gang. Kappaleen laululullinen korkeakulttuuriosuus menee jotakuinkin näin, my bitch love do cocaine, ooh I fuck a bitch, I forgot her name… Otaksun, ettei nuorella miehellä ole tuon taivaallista hajua, mistä musiikillinen mestariteos todellisuudessa kertoo. Sitten vispaavat jo nuoret räppikädet ilmassa, ja huoneessa kaikuu äänenmurroksen runtelemalla äänellä kusikäng, kusikäng, kusikäng, oo-ou! Video katsotaan kolme kertaa peräkkäin ja perään lähtee däppäys.

Ja siitä hänelle tuleekin mieleen yksi juttu. Nauramme yhdessä presidenttiehdokkaita, joita on pyydetty videolla däppäämään (tanssiliike, jossa toinen käsi nostetaan taittuneena hieman kallistetun pään korkeudelle pään eteen ja toinen käsi suoraksi sivulle sen taakse). Kaikkein noloin on presidentti Sauli Niinistö. Hän tekee semihauskasti ja oudosti virnuillen däppäämisen sijasta videolla oudon egyptiläisen sivukäsiliikkeen. Tolle vanhukselle on tulossa kohta vauva eikä se osaa edes däpätä eli mitä se sille vauvalle sitten opettaa, kuuluu huolestunut kritiikki. Keski-iän ylittäneiden poliitikkojen yritys esiintyä nuorekkaasti pönöttäen YouTubessa on varmin merkki, että mikä tahansa ilmiö – kuten däppäys – on saapunut nuorisotrendien hautausmaalle.

Vartin keskustelu tällaisen vanhan pierun kanssa alkaa selvästi kyllästyttää. Esimurkku vetää luurit korviin ja uppoutuu läppärillä strategiapeliin. Hey guys, what is that, hän huhuilee ympäri maapalloa livepeliä pelaaville kavereille. Tekee mieli sanoa, että silloin kun setä oli nuori, niin meillä oli vain sormella pyöritettävä lankapuhelin. Jätän sen kuitenkin sanomatta.

Tämän arkisen kohtaamisen jälkeen tunnen itseni keski-ikäiseksi vanhaksi äijäksi, jonka toinen jalka on jo tukevasti haudassa. Elämäni oravanpyörässä hienointa on työskennellä päivä päivältä lähemmäs kansaneläkettä, jonka ikärajaa työnnetään jatkuvasti kauemmas. Nuoren miehen tavattuani ymmärrän raatavani jäätävän huonolla palkalla, jolla kukaan ei to-del-la-kaan matkusta Costa Ricaan surffaamaan ja ostele kalliita lippuja Lil Pumpin areenakeikoille.

Ajatukseni keskeyttää radiosta kajahtava Haloo Helsingin biisi. Maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten, jokainen tänne jonkun jäljen jättää, lallattelee laulaja. Voi Luoja, ota minut jo pois täältäääh, marisee pääni sisään juuri muuttanut Aino Inkeri Ankeinen. Siispä kaikki kunnia murkkuikäisten lasten vanhemmille, toivottelee täältä ruudun toiselta puolelta keski-ikäinen äijä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.