Raporttia lukiessa silmät aukeavat sote-unesta. Hoitajille on vuosikausia teroitettu, kuinka heidän on tehtävä töitä tehokkaammin ja halvemmalla, mutta se toteutuu jo. Poliitikot ovat ohittaneet hoitotyön asiantuntijoiden lausunnot sote-innossaan. Samalla hätähuudot viimeisenkin hoitajan selkänahasta revityistä resursseista on ohitettu hokien sote-uudistusta.
Maakuntauudistusta survotaan läpi poliittisella ylivoimalla kuin kulmikasta puupalikkaa pyöreästä reiästä. Pesuveden mukana saavat mennä niin korkealuokkainen hoitotyön koulutus kuin kustannustehokas ja kansanterveydellisesti elintärkeä hoitotyö. Juuri ne asiat, joista suomalaiset hoitotyöntekijät maailmalla tunnetaan.
Raporttia lukiessa olo on kuin nielaisisi Matrix-elokuvasta tutun punaisen pillerin. Hallituksen keinojen kun pitäisi saada heikko-osaisista ja paljon palveluja tarvitsevista ihmisistä sote-keskusten (entisten terveyskeskusten) halutuimpia asiakkaita. Heidän hoitoonsa kuluu eniten rahaa, johon voittoa tavoittelevan terveysfirman ei ole järkevää suostua.
Terveysfirman kannattaa vältellä kalliiden hoitojen toteuttamista ja lähettää monisairas asiakas nopeasti päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon. Tällainen kerman kuorinta tulisi kyetä estämään. Miten? Jos firman samaan kapitaatiokorvaukseen vaikuttaisi vaikkapa jatkohoidon kustannukset, halpuuskeplottelu ihmisten terveydellä voisi houkutella niitä vähemmän.
Palveluntuottajien sopimus- ja korvausperusteet ovat sote-uudistuksessa keskeisessä roolissa. Siksi THL tutkii parhaillaan kapitaatiokorvausta eli käytännössä asiakkaan hyvinvointiriskin hintaa. Siihen perustuvassa mallissa asiakkaasta maksetaan kiinteä summa, jolla palveluntuottaja toteuttaa kokonaishoidon. Miten tarkat tiedot korvauksen laskemista varten jatkossa kerätään, on oma eettinen kysymyksensä. Se on sitä, vaikka jo olemassa olevissa rekistereissä oleviin tietoihin kajoaminen ei muodostaisi varsinaista tietoturvariskiä.
Keskeistä – poliittisesta sote-retoriikasta huolimatta – näyttää olevan parantaa yksityisten palveluntuottajien mahdollisuuksia osallistua verovaroin rahoitettujen palveluiden tuotantoon. Säästöä ei tosin synny, jos kansainvälisten terveysyhtiöiden veronkiertoa ei pysäytetä. Tai poliittista lobbaamista hillitä lailla ja tuntuvilla sanktioilla.
Täysin markkinaehtoisella kilpailulla toimiva valinnanvapaus- ja palvelumalli tarkoittaa, että yksityistetty perusterveydenhuollon sote-keskus voi mennä myös konkurssiin. Käytännössähän palveluntuottajalle maksetaan kapitaatiokorvaus riskinkantokyvystä, ei hoitamisesta. Mistä maakuntalaiset sitten hankkivat perustason lähisosiaali- ja terveyspalvelut? Haja-asutusalueiden tilanne ei todennäköisesti ainakaan parane nykyisestä.
Myöskään asiakkaat eivät välttämättä käyttäydy palveluissa toivotulla tavalla. He voivat valita tutun palveluntuottajan ja piu paut välittää yhdenvertaisista valinnanmahdollisuuksistaan. Erityisesti, jos eri terveyspalveluiden tuottajien vertailutietoa ei ole helposti ja nopeasti saatavilla.
Terveyspalveluissa on aina toki varaa parantaa, mutta mikä on todellinen motiivi sote-myllerryksen takana? Ei ainakaan EHCI-raportissa kuvattu suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän huipputulos. Suomalainen terveydenhuolto toimii jo eurooppalaisittain vähillä kustannuksilla. Rahakaan ei siis voi olla sote-uudistuksen takana.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
