Kun jouduin hoitajasta potilaaksi, huomasin yllättäviä asioita kollegojen vuorovaikutustaidoista

Olen tehnyt pian pari vuosikymmentä töitä keikkasairaanhoitajana. Olen tuntenut ylpeyttä osaamisestani, taidoistani ja kyvystäni auttaa muita. Olen sairastellut varsin vähän. Siksi potilaan osaan asettuminen tuntui aluksi haastavalta.

Äkisti kuitenkin olin tilanteessa, jossa tarkkailin huoneeni nurkassa olevaa infuusiopumppua. Mietin, kuinka monta kertaa olin ohjannut potilaitani vastaavan laitteen käytössä. Yksi haasteista sairaanhoitajapotilaana on se, että tiedän liikaa. Tiedän, mitkä ovat riskit, mikä voi mennä pieleen tai milloin hoito sujuu suunnitellusti.

Kieltämättä odotin jännittynein tuntein kollegoideni antamaa hoitoa. Kuinka he kohtelisivat minua? Totuus on, että kollegoiden kohtelu ja vuorovaikutustaidot vaihtelivat. Joukkoon mahtoi päivän pelastajia, huipputyyppejä, mutta myös ankeuttajia ja työhönsä leipiintyneitä hoitajia.

Oli niitä, jotka antoivat minulle osaavan, huomaavaisen ja ammattitaitoisen hoidon. Mutta. Oli myös niitä, jotka tuntuivat tykkänään unohtaneen minut, ammattietiikan ja empatian. Onneksi kohtasin jälkimmäisiä henkilöitä muita vähemmän.

Pääosin hoitopolkuni sujui hyvin, mutta kieltämättä jouduin omien asioideni asianajajaksi ja koordinaattoriksi. Luvattua soittoa ei aina kuulunut, lääkelistalleni meinasi lipsahtaa väärä lääke, tieto ei aina kulkenut tai en kyennyt omaksumaan sitä oikein.

Toisaalta minulle selitettiin hoitoon liittyviä asioita kärsivällisesti ja sain hyvää hoitoa. Kaikki on nyt hyvin.

Kokemukseni on muuttanut minua. Se on herättänyt minut kriittisemmin arvioimaan hoitajien tunneälykkyyttä ja vuorovaikutustaitoja sekä ylipäätään terveydenhuollon inhimillisyyttä. Potilaan hoitopolulla ei edetä aina kuten Strömsössä. Pikemminkin tuntuu siltä kuin pelaisi Afrikan tähteä ja eteen sattuisi välillä rosvosektori ja toisinaan topaasi.

Tiedostan nyt entistä vahvemmin, kuinka tärkeää on tarjota potilaille paitsi laadukasta hoitoa myös inhimillisyyttä ja tukea hoitopolun oikeissa kohdissa. Potilaat eivät ole prosessikaavioita, hoitosuunnitelmia tai potilasrannekkeita. Olemme ihmisiä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.