Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta

Moni hoitoalan ammattilainen on luvannut hoitaa koronakriisin kunnialla loppuun. Poikkeusolojen henkilökunta ei ainoastaan kannattele yhteiskuntaa kriisin aikana. Sille kuuluu myös siivousurakka, joka tuottaa terveyttä ja hyvinvointia kaikille. Mutta milloin COVID-19-taudin aiheuttaman kriisin voi hoitajana katsoa päättyneeksi?

Hoitotyössä kriisin jälkilöyly tullee näkymään muun muassa täpötäytenä hoitoaikojen ajanvarauksena, vuodeosastojen ylipaikkatilanteina ja hoitojonojen ylityöpurkuna. Pysykää kotona viestin kirjaimellinen toteuttaminen kun aiheuttaa vajetta erilaisten häiriöiden ja sairauksien hoidossa ja ehkäisemisessä. Harva uskaltautuu nyt palveluihin, joissa hoidetaan seinän takana yhteiskunnan polvilleen laittanutta virustartuntaa, kun samalla vedotaan yleisesti kansalaisten kotona pysymiseen.

Kriisin jälkeen terveyspalveluissa kohtaavat etätyökotirumbaa pyörittäneet uupuneet tai yksinäiset potilaat ja koronatalkoissa ryvetetyt hoitajat. Potilaat eivät ole ainoita, jotka surevat mennyttä ja tulevaa. Myös iso osa hoitajista on väsynyt ja kyllästynyt ponnistelemaan jaksamisensa äärirajoilla.

Veikkaan, että naisvaltaista kuntasektoria hiillostetaan jälleen parsimaan jo valmiiksi ylisäästettyjä sosiaali- ja terveyspalvelujen menoja. Toivoa sopii, että vanha laulu lakkaisi. Sen sanojen mukaan hoitajien työ ei tuota yhteiskunnalle mitään, takapuolten pyyhkimisestä ei tarvitse paljoa maksaa ja hoitotyötä voi tehdä kuka vaan. Näin ollen hoitajat ovat turha kuluerä talouslaman aikana.

Päättäjien muisti on usein lyhyt ja nyt ylistetyt hoitajasankarit unohtuvat helposti. Erityisesti, kun vääntö hoitajamitoituksista jälleen todenteolla alkaa. Miljoonatukia tuskin virtaa hoitajien työolojen parantamiseen. Hyvä neuvot ovat hoitajille siksi kalliit.

Miten tästä kaikesta oikein selvitään? No, ensinnäkin jokainen meistä käy yksilöllisesti läpi kriisin vaiheet. Sokin, reaktion, käsittelyn ja uudelleen suuntautumisen. Lopputulokseksi jää ymmärrys tapahtumasta, jota ei saa tekemättömäksi. On muodostettava oma tarinansa, jossa kriisin vaikutukset muuttuvat osaksi itseä, elämää, inhimillistä kasvua ja työkokemusta.

Tässäkin kriisissä kasvaa uuden alku, lohdutan hoitajakollegoita ja potilaita. Nyt jokaisen meistä on aika antaa omien tunteiden tulla. Ottaa ne vastaan avoimesti, vaikka se olisi välillä kivuliasta. Tunteet menevät lopulta ohi ja mieli tyyntyy. Ehkä sote-alan etävastaanotot, verkkobotit, robotiikka ja sote-hallinnon virtaviivaistaminen säästävät inhimillisiä voimavaroja tulevaisuudessa?

Koronakriisi ei katoa hoitoalalta ihan heti, vaikka sen vuoksi tehdyt muutokset ja rajoitukset yhteiskunnasta muuten poistuisivat. Töitä hoitajille tulee olemaan siis jatkossakin. Mutta minkälaisin ehdoin kansainvälisessä hoitajapulassa työtä tehdään? Viimeistään nyt hoitajat ovat ymmärtäneet, mitä poikkeusolot ja valmiuslain käyttöönotto omassa arjessa tarkoittavat.

Soimaan itseäni myös tulevaisuuden mustamaalaamisesta. Pitäisi varmaan hengitellä välillä syvään. Hyväksyä vallitseva tilanne. Keskittyä meneillään olevaan päivään. Kieltämättä tulevaisuuden liiallinen ajattelu ahdistaa. Lopulta on tietenkin niin, ettei miestä kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta.

Lue myös: Hoitajat koronatalkoissa – vaihtoehtoja ei ole.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.