Somessa on levinnyt hiljalleen hashtag #olensuomenruotsalainen. Sen aloitti yrittäjä Terho Puustinen, jonka mielestä ”maltilliselle enemmistölle alkaa nyt riittää vähemmistön hölmöily”.
Hän viittaa vihanlietsontaan suomenruotsalaisia suomalaisia kohtaan.
Hän kirjoittaa Facebookissa, että ”itsetunto-ongelmista kärsivien suomalaisten hoitamiseen pitää löytää jokin muu ratkaisu kuin se, että heidän annetaan huudella karkeuksia niille ihmisille, joilla on jokin toinen ihonväri tai äidinkieli.”
En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Ja ei. Itse en nimestäni huolimatta ole kaksikielinen, joten tähän postaukseen ei ole koira haudattuna.
Puustinen ei ole julkkis, poliitikko tai kerää irtopisteitä. Hänen välitön puuskahduksensa kertoo, miten ihan tavalliselta ihmiseltä menee kielirasismin edessä kuppi nurin.
Hän tunnistaa taitavasti, miten meitä suomalaisia ja Suomessa asuvia yritetään eri tavoin lietsoa kääntymään toisiamme vastaan. Tällä kertaa syntipukkina on suomenruotsi.
Suomessa puhuttavat kielet, murteet ja slangisanat ovat rikkaus. Miten pikkusieluinen ja kateellinen voi olla ihminen, jonka toinen kieli saa raivoihinsa?
Sairaaseen kielivihaan on tultava loppu. Tai perään huuteluun ja aggressiiviseen hurritteluun jonkun puhuessa ruotsia. Puhumattakaan väkivaltaisesta käytöksestä tai perusoikeuksien polkemisesta.
Trots svåra tider har finländarna i snart hundra års tid byggt sitt eget land och fattat gemensamma beslut, sanotaan SuomiFinland100 -ohjelmassa.
Jatketaan siis Suomen rakentamista yhdessä ja kaikki samanarvoisina.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
