Toivon, että keskeytyksille olisi hoitoalan työpaikoilla näppärämmät pelisäännöt. Niillä kerrottaisiin reilusti, koska muita työntekijöitä saa kysymyksillä tai uudella tiedollaan vaivata. Lisäksi osoitettaisiin hiljainen huone raportin kirjoittamiseen. Lääkkeiden jakajakin voisi pitää aina nauhaa, jossa lukisi vaikkapa: hys, keskityn lääkkeiden jakamiseen.
Pahimmillaan olen nähnyt mielenosoituksellista ovien paiskomista ja hampaiden välistä sihistyjä kommentteja häirinnästä. Olisiko ollut liikaa vaadittu, että hiljaisuudelle ja hoitajan aivoterveyden edistämiselle olisi ollut työpaikalla selvät linjaukset pelihousujen repimisen sijasta? Puheliainkin hoitaja ymmärtää toki hiljaisen ja keskittymistä vaativan työn merkityksen. Se ei ole kiinni älystä, vaan perehdytyksestä, jossa asiasta ei ole välttämättä mainittu halaistua sanaa.
Hoitotyössä tekniikan käyttökin on vielä lapsen kengissä. Jokaisen työntekijän taskuun voisi aluksi sujauttaa vaikkapa äänettömän aataminaikaisen hakulaitteen. Siitä voisi lukea viestejä ja kannanottopyyntöjä aina, kun siihen on sopiva tauko muussa työssä. Kanslian seinällä taas voisi olla iso valko- tai digitaulu, johon jokainen työntekijä osastosihteeristä ylilääkäriin merkkaisi omat työnsä ja taukonsa päivän aikana. Sujuvaa työtä helpottavien apuvälineiden käyttöä voisi sen jälkeen pikku hiljaa lisätä.
Keskeytyskaaosta seuraa helposti aivojen jääminen ylivireään tilaan, vaikka työvuoro päättyy. Sille pitäisi tehdä jo työpaikalla ennaltaehkäiseviä toimia. Potilaskohtaloiden, tehtävälistojen ja juoksulistojen kun tulisi haihtua mielestä viimeistään kotimatkalla. Muussa tapauksessa työstä palautumisen ja levon häiriintyminen voi sairastuttaa hoitajan.
Keskeytysten määrän vähentäminen ja oikea ajoittaminen voi tuntua hölmöltä kehittämiskohteelta. Toisaalta, hektinen ja aivoja kuormittava hoitotyö ja mielenterveyden häiriöiden yleisyys ovat jo itsessään syitä suojata hoitajia turhalta informaatio- ja äänisaasteelta. Tiedän, että tällaisia projekteja on hoitoalan työpaikoilla ollut, mutta olen harvoin nähnyt niiden tuloksia sovellettavan laajasti hoitajien arkisiin työtehtäviin ja niiden suunnitteluun.
Lupaan siis seuraavalla hoitotyön keikalla vaania hyökkäämättä kysymisen ja keskeyttämisen paikkoja. Uskon sillä olevan pisaran verran sekä inhimillistä että taloudellista vaikutusta työnantajalle. Jos me kaikki sitoudumme samaan, työilmapiirissä ja työn rasituksista toipumisessa alkaa positiivinen kierre. Miltä kuulostaa?
Lue myös: Hoitaja saa olla oma itsensä – mutta liika on liikaa.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
