Moni lapsi tai nuori itkee helpotuksesta, kun koulu loppuu.
Kesäloma katkaisee kouluväkivallan pariksi kuukaudeksi. Uhkailu, ilkkuminen, tavaroiden rikkominen ja pahoinpitelyt taukoavat.
Kesäloma on tosin tuomittu epäonnistumaan. Ilkeät sanat, vaurioitunut mieli ja pelko eivät korjaannu muutamassa kuukaudessa.
Osa kouluväkivallan uhreista on tuomittu viettämään kesälomansa yksin.
Heidät on tehokkaasti eristetty kaveriporukoista. Parhaimmillaan loma vietetään sen elämääkin tärkeämmän kaverin tai vanhemman kanssa.
Joskus kesälomakin on yhtä tuskaa. Kouluväkivallan tekijä tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Hän tietää juuri oikean ajan viesteille, jotka pilaavat uhrin huolettomat kesäpäivät.
Vuorotellen sadistinen kiusaaja naamioituu viesteissä kaveriksi, raatelee henkisesti rikki tai unohtaa uhrinsa, mutta vain hetkeksi.
Kaikki mitä uhri tekee on "vitun tyhmää ja noloa".
Kiusaaminen traumatisoi lapsen ja voi aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä. Uhrin kannalta ei ole riittävää, että väkivalta perustellaan opettajille ja muille aikuisille vaan hyvänä läppänä.
Vanhemman hyvää tarkoittava neuvo, ettei väkivallasta tarvitse välittää, tuntuu väkivallan uhrista vieraalta. Väkivallalla väkivaltaan vastaamiseen kehottaminen taas voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, kuten koulusurmiin.
Jos kouluväkivalta ja -kiduttaminen nähdään vain kiusaamisena, niin uhrien vähättely jatkuu. Se on kun sanoisi raiskatulle, ”mitä siinä parut, mehän raiskattiin sut ihan vaan läpällä”.
Harras toive on, että jokainen kouluväkivallan tekijä joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.
Tekijää tulisi rankaista ankarimman mukaan, vaatia tehokasta sovittelua ja/tai siirtää tekijä heti pois koulusta.
Eniten toivon, että jokainen kouluväkivallan uhri saisi turvallisin mielin viettää elämänsä parhaimman kesäloman.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
