Hetken keskusteltuamme aloimme jutella keikkatyön tekemisestä. Mietimme työn hyviä puolia. Eihän kukaan meistä toimisi keikkalaisena, jollei siitä koituisi enemmän plussaa kuin miinusta.
Suurin syy oli vapaus. Hoitaja kykenee keikkaillen säätelemään työ- ja vapaa-aikaansa. Omaan työuraan tuli hallinnan tunnetta ja työssäjaksaminen koheni. Vaikka työkalenteri oli palapelin rakentelua, niin sinne sai silti suunniteltua vakituista vuorotyösopimusta helpommin omia tärkeitä menoja.
Heti toisena syynä oli palkka ja sen lisät. Kuukausipalkan sijasta hoitaja kykeni tällä tavoin vaikuttamaan paremmin palkanmuodostukseen. Yhtenä kuukautena ansaittiin enemmän ja toisena vähemmän, mutta pääosin hoitajan peruskuukausipalkkaa enemmän. Minkä turvallisessa kuukausipalkassa menetti, sen ansaitsemisen vapaudessa saavutti. Ainakin isoissa kasvukeskuksissa hoitajan työ on pula-ammatti eli töitä oli riittävästi tarjolla.
Puhuimme paljon myös ammattitaidon ylläpitämisestä. Keikkasairaanhoitajana näkee paljon erilaisia työpaikkoja ja työyhteisöjä. Kyky heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen oli kaikilla hoitajilla pakostakin lisääntynyt. Sitä myötä ammattitaito oli kohentunut ja vaihtuvat keikkakohteet pitivät yllä mielenkiintoa hoitoalaa kohtaan.
Mukavaa oli sekin, että työtunnit tehtyään pystyi sulkemaan oven takanaan. Harvoin työasiat tai vastuutehtävät jäivät mieleen pyörimään, kuten vakityössä. Todettiinpa sekin, ettei kahta kertaa tarvinnut mennä työpaikkaan, jossa työilmapiiri haisi ulko-ovelle asti tai keikkalaisia kohdeltiin kaltoin. Onneksi valtaosassa keikkapaikkoja oltiin kiitollisia, että ylipäätään saatiin hoitaja paikkaamaan sijaistarvetta.
Löytyi keikkatyöstä toki miinuspuoliakin. Keikkailusta puuttui oma työporukka ja tietynlainen vakityöpaikan tuoma tuttuus ja turvallisuus. Kaikkia pikku asioita ei uudessa paikassa osannut aina tehdä tai huomioida. Joissain työvuoroissa oli vaikeuksia sujahtaa mukaan työporukkaan ja perehdytys oli joskus niin ja näin. Hoitajasijainen ei myöskään saanut työnohjausta, tyky-reissuja tai pääsi vain harvoin keikkapaikan täydennyskoulutuksiin.
Totesimme senkin, että keikkailu vaati hyvät hoitotyön perustaidot, laajan tietopohjan ja aloitteellisen työotteen. Lisäksi työ vaati stressinsietokykyä, itseohjautuvuutta, epämukavuuden sietämistä ja kyvyn tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Huomasimme, miten meidän oli välillä vaikea sallia itselle vapaapäiviä tai kyetä olemaan lähtemättä keikalle kesken loman.
Oli todella hauskaa vaihtaa mielipiteitä ja saada vertaistukea. Todeta, että nämä keikkailijat ovat lopulta se työporukka, johon minä kuulun. Hoitoalan puskaradiosta jäi mieleen myös muutama mielenkiintoiselta kuulostanut keikkapaikka.
Lue myös: Seiso hoitajakollegasi puolella
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
