”Se on varmaan tosi raskasta. Minusta ei olisi siihen työhön.”
En tiedä, onko edellä mainittu kommentti tarkoitettu säälipisteiksi vai kehuksi. Voi olla, että se on myös toisen ihailua itsensä peilaamisen kautta. Kyyninen toteamus tai jotain muuta. Joka tapauksessa kommentti kertoo jotain asenteista ja stigmasta, joka tekemääni työhön on aina liittynyt.
Vielä sairaanhoitajaksi valmistuttuani olin pitkään ammatillisessa kaapissa ajatuksineni. Ajattelin, että olen suljetulla päihdepsykiatrian osastolla jonkinlainen mielenterveystyöntekijä. Mielestäni titteleillä ei ollut väliä, vaikka sairaalan hierarkia olikin varsin tiukka niiden suhteen.
Näin jälkikäteen on todettava, että minulla oli pitkät piuhat sairaanhoitajaksi tulemisessa. Opiskelemani asiat, kuten sairaanhoitajan eettiset ohjeet tulivat käytännön työssä pian tutuiksi. Ilman niitä olisin ollut hukassa mielenterveyden hoitotyössä.
Yhtäkkiä aloin ymmärtää, miten tärkeää, haastavaa ja antoisaa juuri sairaanhoitajan työ on. Kasvupyrähdys hoitoalalla alkoi siitä hetkestä, kun otin paikkani hoitoalalla. Silloin löysin sairaanhoitajana oman ammatillisen ääneni.
Siitä hetkestä lähtien olen ollut ylpeä ammatistani. Seisonut tiukasti hoitajien puolella ja vienyt hoitoalaa eteenpäin. Kouluttanut, tietokirjaillut, neuvotellut, ideoinut ja luonut uusia toimintamalleja hoitotyöhön.
Sairaanhoitajan ammatti on maailman paras ammatti. Se on asia, jonka kuulee hoitajapulaan hukkuvan alan melskeessä harvoin. Se on ajatus, jonka valtaosa hoitajakollegoistani jakaa, mutta harva lausuu sen ääneen.
On hyvä välillä muistuttaa itseään siitä, että mielenterveys- ja päihdehoitotyöstä on lupa nauttia. Työstään saa tykätä, vaikka olisi välillä eri mieltä palkkauksestaan tai työolosuhteistaan. Tällaisessa sairaanhoitajan työssä jaksaa vain ymmärtämällä sen merkityksen katsoessaan helposti haavoittuvaa ihmistä silmästä silmään.
Hoitotyön koulutuksesta ei valmistu täysin valmiita sairaanhoitajia. Nuori hoitaja tarvitsee ympärilleen sellaiset työolot, joissa hän voi kasvaa ammatillisesti täyteen osaamisen mittaansa. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Aikanaan kun kasvoin hitaasti ja vähitellen sairaanhoitajaksi.
Lue myös: Hoitotyön opiskelijan ohjaukseen on satsattava
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
