Kokemuksesta on helppo uskoa, että osa ärtyy ja vihastuu lukiessaan blogeja. He kokevat epätäydellisyyttä ja alemmuutta katsoessaan tyylikkäästi stailattuja blogeja. Nämä ihmiset kirjoittavat tahallaan anonyymejä ja v-mäisiä viestejä bloggaajan kommenttikenttään. Kommentit on kirjoitettu itseinhon vallassa, eivätkä ne siksi ole usein edes tarkoitettu henkilökohtaisesti bloggaajalle.
Suurin osa bloggaajista ja blogien lukijoista ymmärtää pelin hengen sosiaalisessa mediassa. Sen, että bloggaaja antaa itsestään, elämästään ja ihmissuhteistaan vain tietynlaisen kuvan julkisuuteen. Ehkä se ei ole aina edes kovin suunniteltua tai harkittua. Aiheen valinta on kuitenkin tehty, kun bloggaaja kirjoittaa avioeron partaalla keikkuessaan lasten uusista ihanista talvisaappaista.
Toisaalta, onhan bloggaajalla oikeus paeta elämänsä karikoita harrastuksiin ja mukaviin asioihin, joiden parissa hän kokee aitoa intohimoa. Voihan blogi olla vaikeassa elämäntilanteessa ikään kuin hyvin henkilökohtainen ja yhtä aikaa julkinen kiitollisuusharjoitus tai -kalenteri. Silloin blogi muistuttaa päivittäin bloggaajaa ja lukijaa elämän hyvistä ja kauniista asioista. Murheista huolimatta se mahdollistaa elämän näkemisen positiivisessa valossa ja auttaa jaksamaan.
Tiedän, että olen bloggaajana ja aikuistubettajana myös mielipidevaikuttaja ja pyrin kantamaan sen mukana tulevan julkisen vastuun. Mutta bloggaajakin on vain ihminen. Tulisiko bloggaajia voimakkaasti kritisoivien ihmisten osata nauttia blogiteksteistä ja viihtyä blogien parissa enemmän? Katsella rauhallisesti kauniisti muokattuja kuvia ja lukea mielenkiinnolla hyviä tekstejä. Olla vertaamatta itseään bloggaajaan tai tämän elämään. Sen sijaan voisi miettiä, mitä hyviä vinkkejä blogeista voi itselleen poimia. Ei kai kukaan oikeasti vaihtaisi elämäänsä blogeissa näkyvään elämäntyyliin, vaikka se olisi kuinka houkuttelevasti niissä kuvattu?
Bloggaaminen on myös aikaa ja intohimoa vaativaa työtä, johon vain harvalla on halua tai aikaa panostaa lukemattomia työtunteja. Eikö bloggaajan tinkimätöntä asennetta omaa juttuaan kohtaan kannattaisi siksi ärsyyntymisen tai kadehtimisen sijaan ihailla? Tärkeintähän meille kaikille on, että olemme tyytyväisiä omaan elämäämme. Jollemme ole, niin blogeista voi poimia halutessaan inspiraatiota elämänsä muuttamiseen, toki omassa tahdissa ja itseään herkästi kuunnelleen.
Mitä tästä kaikesta voisi oppia? Onnellisuuden avain ei ole toisen ihmisen elämän kopioimisessa tai yritys tunkea itseään tiukasti trendikkääseen blogimuottiin. Siksi bloggajan elämä voisi olla monen lukijan mielestä rosoisempaa. Ei haittaa, vaikka lapsiperheen blogikuvissa olisi taustalla sotkua tai sairaanhoitaja kertoisi rehellisesti blogissaan olevansa rättiväsynyt hoitotyön vaatimuksiin. Täydellistä kun elämä voi olla vain siihen keskittyneessä blogissa, eikä sekään ole väärin.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
