Jostain syystä herään jo kukonlaulun aikaan. Koko talo tuhisee unisena.
Avaan verhot ja kurkistan ulos. Ulkona on sateen jäljiltä raikas aamu. Aurinkokin pilkistää sadepilvien lomasta.
Haudutan keittiössä teetä. Istun nojatuoliin ja ihastelen aamu-unisena Suomen vihreää luontoa.
Hiljalleen yhä useampi ihminen alkaa heräillä töihin, mutta minulla on onnea. Olen valinnut iltavuoron, joka alkaa vasta puolenpäivän jälkeen.
Voin puuhailla kotona kaikenlaista ihan rauhassa.
Viivyttelen aamusuihkussa, teen aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja seurailen puolinukuksia olevia omiin hommiinsa lähtijöitä. Ehdin maksaa aamulla laskut, surffailla sosiaalisessa mediassa ja miettiä uusia aiheita Mainio-blogiin.
Aamuisin ei ole ruuhkaa tai jonoja. Siksi käyn ennen töihin menoa verotoimistossa ja kaupassa. Teillä ei ole paljoa liikennettä, joten luovin näppärästi kotiin ja työpaikalle.
Aamuvuoron hoitajat näyttävät huojentuneilta, kun näkevät iltavuoroon tulijat.
Pikkuhiljaa aamuvuoron tohina lakkaa ja iltatiimi aloittaa hoitotyönsä. Iltavuorossa on usein rauhallisempi tunnelma, vaikka hoitotöitä on silloinkin riittämiin.
Kun iltavuoro päättyy, on vielä pitkän tovin valoisaa. Mietin, ettei hieman raskaampi tilipussikaan haittaa yhtään, kun suuntaan illalla kohti kotia.
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
