Hyvä köyhä on nöyrä. Hän on sopivasti poissa silmistä, kun puhutaan menestyksestä ja onnellisuudesta. Hyvällä köyhällä on mentävä elämässä todella huonosti. Vain silloin häntä rikkaampi voi ajatella, ettei hänellä onneksi mene noin kurjasti.
Hyvän köyhän on muistettava joka käänteessä ja kuuluvalla äänellä kiitellä rikkaita saamistaan yhteiskunnan tuista. Köyhällä ei oikeasti ole muuta valinnanvapautta, kuin köyhyys. Siksi hänen on otettava vastaan se, mikä muiden mielestä on hänelle sopivaa. Hänen on oltava kiitollinen muun muassa leipäjonon avustuskassista, rumista huonekaluista ja rikkaiden almuista.
Hyvän köyhän on näytettävä riittävän köyhältä. Hän ei saa olla liian iloinen, hyvännäköinen tai omistaa yhtäkään kallista vaatetta. Siksi hyvän köyhän on kuljettava köyhyyttään valittaen kierrätysryysyissä tai vanhoissa ja epämuodikkaissa vaatteissa. Se taas johtuu rikkaan mielestä mielenterveys- tai päihdeongelmasta ja näkyy parin hampaan puuttumisena huolien rypistämästä naamasta.