Hoitotyössä suoraan puhuminen on taitolaji

Yksi hankalimmista asioista hoitajan työssä on suoraan puhuminen. Olen varsin suorapuheinen ihminen, mutta ammatillisesti suoruus on haastavaa. Hoitotyössä suorilla sanoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Älä turhaan kiertele. Sanot vaan suoraan. Ne ovat lauseita, jotka kuultuaan hoitajan on pidettävä tuumaustauko. Erityisesti, kun ne tulevat haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen suusta. On pohdittava, miten suoraan ihminen uskoo haluavansa kuulla hoitajan arvion tilastaan.

Suora kommentti on hoitotyössä tarpeeton, jos siitä seuraa enemmän pahaa kuin hyvää. Hoitajan eettinen velvollisuus on suojella ihmiselämää ja edistää potilaan vointia. Potilasta on vaikea suojella, jos tietää suoraan sanomisen haavoittavan, lisäävän oireita ja vähentävän toiveikkuutta.

Toisaalta minulla ei ole hoitajana oikeutta pimittää tietoa potilaan terveydentilasta. Millä oikeudella ottaisin sellaisen vastuun? Kyseessä on hoidettavan oikeus hoitoon ja elämäänsä. Hänen on saatava mahdollisimman oikeaa tietoa omasta tilastaan hoitopäätöstensä taakse. Se on joskus hoitajana helpommin sanottu kuin tehty.

Joskus paine tulee potilaan läheisiltä, jotka toivovat painokkaasti, ettei tiettyjä asioita kerrota potilaalle. Siihen en yleensä suostu, ellei kyse ole potilaan tai jonkun muun henkeä uhkaavasta tilanteesta. Suoraan puhuminen on taitolaji, koska siihen kuuluu myös taito kuunnella. Siksi en usko hoitopäätösten tekemiseen hoidettavan selän takana.

Myöskään väkivaltaisen potilaan provosoiminen suorilla sanoilla ei ole järkevää. Vaikeneminen tietyistä asioista on silloin puhdasta itsesuojeluvaistoa. Rehellisyys ei silloin tarkoita, että jokainen ajatus on lausuttava ääneen.

Kieltämättä monessa hankalassa tai teennäisessä tilanteessa tekisi mieli sanoa suorat sanat potilaalle, joka käyttäytyy ilkeästi. Harva sairaus tai hyväkään tarkoitus oikeuttaa huonoa käytöstä. Hoitajana vihainen takaisin laukominen tuskin jäisi rehellisyyteen, vaan yltyisi ilkeilyksi. Siksi kysyn usein aseista riisuvasti, miksi toinen käyttäytyy loukkaavasti minua kohtaan ilman syytä.

Suoraan puhumisen tapaa, aikaa ja paikkaa tulee hoitotyössä mietittyä usein. En esimerkiksi kiistä psykoottisen potilaan kuuloharhoja. Kyseessä on hänelle aito kokemus. Sen sijaan sanon totuudenmukaisesti, etten kuule samoja ääniä hänen kanssaan. Se antaa tilaa tarkastella äänien kuulemista yhdessä potilaan kanssa.

Yhdessä asiassa pidän hoitajan suorapuheisuutta hyvänä asiana. Kun on pyydettävä anteeksi mokaansa. Virheen tunnustaminen ja vastuun kantaminen on reilumpaa kuin selittely. Rehellisistäkin sanoista voi loukkaantua. Siksi on kerrottava, ettei tarkoittanut niillä pahaa.

Hoitotyössä on siis harjaannuttava lukemaan erilaisia ihmisiä puhuessaan asioista suoraan. Toisinaan se onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Pääasia on, että pyrkii kaikin tavoin pysymään empaattisesti potilaan puolella puhuessaan häntä koskevista asioista. Siitä syystä suoraan puhuminen on hoitotyössä taitolaji.

Lue myös: Hoitotyössä on oltava rohkea ihminen

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.