Edellä mainituista syistä meidän tulee lisätä yksi sana ihannekuvaan hyvästä hoitajasta. Jokaisen meistä tulisi aika ajoin pysähtyä miettimään, millainen on riittävän hyvä hoitaja. Sellainen hoitaja on myös erehtyvä, inhimillinen ja hoitotyössä itseään kohtaan armollinen.
Ymmärrän toki, että vaikkapa lääkehoito tulisi tehdä sadan prosentin tarkkuudella. Jokainen hoitaja tietää, ettei koko uran aikana saisi sattua yhtäkään lääkevirhettä. Se on lähes mahdoton suoritus. Inhimillisyys hoitajassa näkyy välillä lääkehoidossakin.
Äärimmilleen viritetyn tehokkuuden vaatiminen tekee hoitotyöstä raskasta. Siksi olisi tärkeää, että muistaisimme ammattilaisina puhua myös keskeneräisyydestä.
Hoitotyössä on oltava aikaa luovuudelle, pysähtymiselle ja uudelleen tekemiselle. On epäinhimillistä vaatia, että työ tehdään aina virheettömästi, täydellä motivaatiolla tai halliten täydellisesti kaikki hoitotyön osa-alueet.
Täyden tehon irti repiminen hoitajan työpäivästä on lyhytnäköistä. Se johtaa ennemmin tai myöhemmin ihmisen kehon ja mielen rikkoutumiseen. Ja kuka tietää, jos toisen hoitajan sata prosenttia onkin toisen hoitajan kohdalla vasta seitsemänkymmentä prosenttia?
Työstään saa siis tykätä. Sitä saa tehdä sydämensä kyllyydestä. Opetella uutta, kehittää hoitoalaa ja nauttia kätensä jäljistä. Samalla oman jaksamisen ja osaamisen edessä kannattaa olla nöyrä. On lupa ajatella, että hoitotyössä noin 80 prosentin työpanos kyvyissä, osaamisessa ja hoitamisen taidoissa riittää.
Lue myös: Kasvoin vähitellen sairaanhoitajaksi
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
