Suurinta osaa kansalaisista on vaihtelevalla menestyksellä komennettu pysymään kotona ja etäyhteyksien päähän. Samaan aikaan hoitajat lähtevät töihin suojelemaan heikkoja ja haavoittuvia muiden poikkeusolojen työntekijöiden rinnalla. Hoitajat lähtevät siihen työhön, jota moni ei omien sanojensa mukaan ikinä tekisi edes normaalioloissa. Siksi hoitajien harteille on painettu julkisuudessa sankarin viitta, joka kuristaa pahasti kurkusta.
Työvuoroissa hoitajien mielessä käyvät yhä useammin ajatukset elämän arpajaisista. Kuinka moni kollega ja potilas kaatuu koronavirukseen, kuinka moni ei? Totuus on, että viruksen leviämistä voidaan hidastaa, muttei pysäyttää. Se saa pelon nostamaan päätään ja hoitajan rakkaat sankarit nousemaan mieleen. Tulee siis olemaan vielä hetkiä, jolloin hoitaja nieleskelee kyyneliään pukukopissa.
Yksi asia näissä talkoissa on ennallaan. Hoitajien ja muun henkilökunnan kesken vallitsee vahva yhteishenki, ronski huumori ja tekemisen meininki. Nyt valmistaudutaan, kouluttaudutaan, venytään ja otetaan vastaan kaikki se mikä eteen tulee. Kaikki tapahtuu ennätysajassa, vaikka todellisuus tuntuu paikoitellen epärealistiselta. On vaikea olla ihailematta sitä rohkeutta ja sitkeyttä, jota hoitajakollegoissa ja muissa poikkeusolojen työntekijöissä on.
Välillä tulee miettineeksi, että harva on ehdottanut hoitajille vaarallisen työn lisää tästä kaikesta kaaoksesta. Näitä mietteitä ääneen ajatellessa moni on rientänyt huutamaan hermostuneena etälaitteensa takaa, ettei tällaisia asioita ole soveliasta pohtia. Siihen tekisi mieli vastata, että tulisit itse tänne katsomaan. Mutta se olisi yhtä tyhjän kanssa.
Sosiaalisen median syövereistä tulee temmatuksi nopeasti takaisin todellisuuteen. Korvaamattomat hoitajat ovat muiden töidensä lisäksi talkoohommissa, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Talkooväelle on ollut tapana lausua kiitokset ja antaa soppalautanen ja pala saippuaa käteen, kun talkoot ovat ohi.
Hoitajat selviävät tästä tilanteesta kyllä, vaikka muulta välillä tuntuisi. Muita vaihtoehtoja hoitajan työssä ei ole. Tämä pandemia kestää rajatun ajan ja poikkeusolot ovat tilapäisiä, kuten kaikki talkoot. Nämä talkoot eivät tosin ole terveydenhuollossa ohi vuosikausiin, vaikka kaikki ovet yhteiskunnassa jälleen aukeaisivat.
Rehellisesti sanottuna, tulevaisuuden ajatteleminen voi uuvuttaa hoitajan ja huuhtoa kyvyn empatiaan mennessään. Siksi on ehkä viisasta keskittyä tähän hetkeen ja tehdä voitavansa. Säilyttää työasun taskussa jokaiselta ihmiseltä saatu arvostus ja tuki hoitajien arvokkaalle työlle. Ajatella, että kohtaamme tämän tilanteen yhdessä. Ja vain yhdessä olemme enemmän.
Lue myös: Koska me opimme?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
