Hoitajapula vai työnantajapula?

Olen niin pitkään puhunut hoitajapulasta, että suuta kuivaa. Viime aikoina olen miettinyt, onko meillä sittenkin sote-alalla työnantajapula. Siis pula inhimillisistä, reiluista ja hoitajaa käytännön arjessa arvostavista työnantajista.

Selasin hetki sitten huvikseni hoitoalan työpaikkailmoituksia. Niissä oli usein listattu pitkästi vaatimuksia työnhakijalle. Entä sitten työnantajan tarjoamat edut? Niistä puhuttiin vähemmän. Erityisesti hoitajien kliiniseen ura- ja palkkakehitykseen viitattiin niukasti. Se, jos jokin, kiinnostaisi minua sairaanhoitajana.

Työnantajan sävy voi sote-alalla hoitajista puhuttaessa muuttua lapsenomaiseksi. Puhutaan kivoista ja reippaista työntekijöistä, kun tulisi kuvata huippuammattilaisia hoitotyön asiantuntijuutta vaativassa työssä. Jos ei puhuta huippuammattilaisista, välitetään ulospäin helposti väärää kuvaa. Se johtaa sote-alan ulkopuolella keskusteluun hoitajista muun muassa vain mehulasin täyttäjinä, takapuolen pyyhkijöinä ja muiden sote-ammattilaisten passareina.

Keikkasairaanhoitajana minun on vaikea ymmärtää työoloja, joita olen pitkän urani aikana välillä todistanut. Loputonta säästökuuria, tehtäväsiirtojen alle uupumista, haamuhoitajalistojen tehtailua ja heikkoja henkilöstöetuja. Asetelmaa, jossa työnantaja kiskoo tiukasti taloon päin. Hankkii huipputeknologiaa sen käyttäjistä juuri välittämättä. Vetää irvokkaasti mattoa hoitajiensa alta ja yhtä aikaa ylistää meitä juhlapuheissa.

En toki väitä, että kaikki sote-alan työnantajat toimivat yllä kuvatuilla tavoilla. On työpaikkoja, joista tulee heti kynnyksen yli astuttuaan hyvä fiilis. Hoitajia kuunnellaan ja heidän työhyvinvointiinsa satsataan. Työnantaja ymmärtää, että hoitajat ovat työpaikan suurin ammattiryhmä. Siis työnantajan näkyvin käyntikortti ulospäin kaikessa, myös rekrytoinnissa. Niissä muutamissa työyhteisöissä olen keikkasairaanhoitajana viihtynyt.

Lopputulemana on, että isolla osalla työnantajista on petrattavaa hoitajien pitovoimassa. Itse olen vähentänyt hoitoalan keikkatyötä viime aikoina. Se johtuu yhdestä yksinkertaisesta syystä: muiden alojen työnantajat ovat työväen vähentyessä parantaneet palkka- ja henkilöstöetutarjouksiaan.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaa hoitajien muodostamaa yhteisöä ja merkityksellistä potilastyötä. Mutta. Samalla koen sairaanhoitajana pulaa houkuttelevista työpaikoista ja työnantajista sote-alalla. Niistä hoitoalan työnantajista, jotka maksaisivat vaikkapa kilpailijoitaan reilumman kokonaisansion vastineeksi rautaisesta ammattitaidostani. Pulaa on myös hoitajalojaaleista työpaikoista, joista ei vähennetä heti työntekijöitä, kun se on mahdollista. 

Toisaalta hoitoala on tarjonnut niin tiukan työntekijäprässin, että siitä on syytä olla kiitollinen. Moni muukin työnantaja haluaa töihin jatkuvasti uutta oppivan, huolellisen, tehokkaan, joustavan, paineensietokykyisen ja matalaan palkkaan tottuneen työntekijän. Hyvän korkeakoulutetun tyypin, joka on liikuttavan kiitollinen ilmaisesta työpaikkakahvista. Tai siitä, että saa syödä lämpimän lounaan paikallaan istuen.

Onko Suomessa siis meneillään hoitajapula vai sote-alan työnantajapula? Mene ja tiedä.

Lue myös: Työnantaja, näin rekrytoit hoitajapulan aikana hoitajia

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.