Mainio – Jan Holmberg

Hoitajapula ratkaistaan vain rahalla

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Hoitajan lama alkoi 90-luvulla, eikä säästämiselle ole sen jälkeen näkynyt loppua. Hoitotyö on alati raskaampaa ja eettistä ja tarkkuuttaa vaativaa työtä vaatimattomalla palkalla. Silti hoitajien järkevään palkankorotukseen ja työolosuhteiden laittamiselle kuntoon ei ole ollut koko elämäni aikana varaa.

On Suomen taloudella mennyt vuosikymmenten aikana miten tahansa, hoitajien palkankorotusvaatimuksille on lähinnä vinoiltu ja pyyntöjä on rankasti vähätelty. Parempaa palkkaa vaativia hoitajia on syyllistetty rahanahneiksi ja kauhisteltu hoitajien jättävän vaikka vanhukset ja lapset kuolemaan. Jopa poikkeuslain suojista on uhattu hakea hoitajat väkisin kotoa töihin, jotta työtaistelu on saatu murrettua.

Työnkuvaa on jumpattu nopeammaksi, tehokkaammaksi ja halvemmaksi. Löysät on otettu pois ajat sitten, ylitöitä on karsittu ja hoitajien sijaisten käyttöä on vähennetty. Töitä on tehty vajaalla miehityksellä työnantajan hyväksi. Lisäksi on venytty työvuorojen vaihdoissa potilasturvallisuuden vuoksi sairauslomalle saakka. Palkinnoksi hallitus on käynyt hoitajien kukkarolla vähentämällä lomarahoja, lisäämällä työaikaa ja nostamalla eläkeikää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Töistä suoriutuakseen hoitaja on jo kauan huutanut avukseen tehtäväsiirtoja vaikka keneltä.  Niitä olisi tarvittu muun muassa siistijältä, tarjoilijalta, sihteeriltä, kokilta, talonmieheltä, virikeohjaajalta, insinööriltä, vastaanottovirkailijalta, IT-asiantuntijalta, apteekkarilta, sosiaalityöntekijältä, vartijalta, lääkäriltä ja robotilta. Toisin on käynyt. Hoitaja on ollut tehostamis- ja kehittämistoimenpiteiden jälkeen pääasiassa lisätehtäviä ottavan asemassa.

Olemme nyt tilanteessa, jossa sote-alalle kouluttautuneista yli 72 000 on vaihtanut jollekin muulle alalle. Eipä ihme, koska pätkätyöt, lapset, riittävä palkka ja pankkilainat eivät sovi yhteen ainakaan hoitajan työn kanssa. Olemme ilmeisesti monen mielessä palaamassa Suomessa kulta-aikaan, jolloin naimattomat ja lapsettomat kutsumushoitajat hilkka kutreillaan niiata niksauttelivat herrojen edessä ansaitakseen muutaman kolikon. Ei käy, ovat sanoneet tuhannet hoitajat, ja vaihtaneet alaa tai maata.

Samat hoitajat raportoivat vuosikausia kaikkia käytössä olevia valitus- ja valvontakanavia pitkin työpaikaltaan muun muassa vanhustenhuollon järkyttävästä tilasta. Valitukset kuuluivat kuuroille korville, kunnes vanhustenhuollossa alkoi tulla ruumiita. Sitä ennen rohkeita hoitajia uhkailtiin kertomasta ruokottomista työoloistaan ulkopuolisille ja savustettiin ulos työpaikoistaan, kuten viime aikoina olemme saaneet lukea.

Mätäpaiseiden puhjettua päättäjät ja miljonäärityönantajat osoittelevat ikään kuin ihmeissään toisiaan sormella. He syyttelevät milloin ketäkin tekopyhyydestä. Mediamylläkän kourissa he vaativat yhtäkkiä toimenpiteitä. Toki juuri sopivasti ennen vaaleja.

Toimenpiteitä on viime aikoina riittänytkin. Perhe- ja peruspalveluministerin koolle kutsuman vanhustenhoidon kriisikokouksen lopputuloksena oli itsestään selvien lupausten lista. Niitä jokaisen laillisesti toimivan työnantajan olisi tullut noudattaa jo lähtökohtaisesti toiminnassaan. Seuraavaksi ulkoministeri yltyi ehdottelemaan filippiiniläishoitajien epäeettistä rekrytointia Suomeen. Nämä toimet ovat valitettavasti vain kirsikoita kakun päällä. Jokainen puolue on istunut päättämässä hoitajien ja hoidettavien halpuuttamisesta viime vuosikymmenet. Sen muistaa ja tietää tasan tarkkaan jokainen hoitaja.

Hoitajien luottamus päättäjiin alkaa syystäkin olla nolla. Olemme monen kokeneen hoitajan kanssa - hoitotyön parhaimpina asiantuntijoina - olleet aiemmin oikeassa ennustaessamme muun muassa vanhusten kaltoinkohtelun, työolojen kurjistumisen ja alanvaihtajien lisääntymisen hoitotyössä. Tulemme olemaan oikeassa myös hoitajapulan suhteen, koska näemme yhä useamman opiskelijan ja työkaverin lyövän hanskat tiskiin.

Kaivakaa siis tämä kirjoitus tulevaisuudessa naftaliinista, kun mietitte missä mentiin pieleen, jollette ole valmiita kaivamaan lompakkoa esiin nyt. Muussa tapauksessa niin rikas kuin köyhäkin saa jäädä tuskissaan makaamaan vuoteeseensa, kun hoitajia ei enää ole. Eikä tämä ole edes tulevaisuuden uhkakuva. Näin on jo monille vanhuksille käynyt.

Lue myös: Kun palkka kerrankin riittäisi elämiseen

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset