Mainio – Jan Holmberg

Hoitajana poikkeustilassa – koronavirusta on kunnioitettava

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Suomi on ensimmäistä kertaa sotien jälkeen poikkeustilassa. Onnitteluni teille, jotka olette turvassa etätöissä kotona. Viime viikolla olin vielä yksi teistä. Lähdin sairaanhoitajan keikkatyöhön, vaikka sen vuoksi oli uhrattava iso pala omaa elämää.

Nyt hoitotyössä ei ole juuri mitään normaalia. Valehtelisin, jos väittäisin ettei töihin lähtö ja sieltä palaaminen välillä ahdista. Mittaan kuumeen ja teen oma-arvion mahdollisista COVID-19 oireista päivittäin. Hoitotyön arki on muuttunut kuin elokuvaksi, jossa kuka tahansa voi kantaa terveydelle vahingollista virusta. Myös minä itse.

Tuttuja hoitajia on asetettu joukoittain karanteeniin, osa toipuu COVID-19-taudista. Ensimmäiset lääkärit ovat kuolleet Suomessa samaisen viruksen vuoksi. On valmistauduttava siihen, että itselle ja työkaverille voi käydä samoin. Tai voi käydä tuuri. Tämä virus on salakavala.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Emme tiedä koronaviruksen toiminnasta vielä paljoakaan. Siksi virusta on kunnioitettava ja pelkästään COVID-19-tautiepäilyksen kuuleminen raportilla saa ajatukset terästäytymään ja ilmeet vakavoitumaan. Mieli käy tuhannetta kertaa läpi hoitoprotokollan, suojavarusteiden käytön ja potilasohjauksen.

Olen onnellisessa asemassa, koska keikkapaikoilla on ollut riittävästi suojavarusteita, ainakin toistaiseksi. Kaikilla hoitajakollegoillani asiat eivät ole yhtä hyvin. Osa hoitaa itselleen ja rakkaimmilleen potentiaalisesti vaarallisia potilaita kangastilkku naamassa. Sen tiedon aiheuttamaa kauhun sekaista raivoa on vaikea kuvata ihmisille, jotka eivät joudu sitä kokemaan.

Normaaliaikana hoitotyön stressi aiheutuu kiirepäivistä, riittämättömyyden tunteesta ja siitä, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin on koulutettu. Nyt stressi on kuin haukkoisi ilmaa veden pinnalla upottuaan uima-altaan syvään päätyyn. Kaikki hoitotyön rutiinit eivät ole tuttuja, vaan poikkeusolot on omaksuttava nopeasti.

Työohjeet elävät tilanteen ja päivien mukaan. Joka päivä on varmistettava, että on saanut uusimmat käskyt. Ajatus hoitovirheen tekemisestä luo painetta. Vain pieni lipsahdus tai varomattomuus ja koronavirussuojaus voi pettää. Yhtä aikaa keskittymiskyky on koetuksella. Ajatukset poukkoilevat ajoittain kotiin ja läheisiin, vaikka ajatuksensa kuinka komentaisi takaisin työsuoritukseen. Koska poikkeustila loppuu? Sitä ei kukaan tiedä.

Ainoa keino selvitä koronaviruspandemiasta on hitsautua hoitotiiminä yhteen. Antaa lupa kaikille puhua hyvistä ja huonoista uutisista. Niitä hoitaja ei voi viedä vaitiolovelvollisuuden vuoksi töistä kotiin. Osastolla raskaana roikkuvaa ilmaa keventää lähinnä rankka huumori. Tärkeintä on lopulta kokea, ettei ole omien ajatusten ja tunteiden kanssa yksin. Sen kerromme myös potilaille ja heidän läheisilleen, tulee eteen mitä tahansa.

Katson ympärilläni olevia kollegoita jälleen kerran ihaillen. Arvostan heitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Sitä rohkeutta ja päättäväisyyttä, jolla potilasta hoidetaan ja suojellaan. Usein vielä tietämättömänä siitä, mikä hoidettavan COVID-19-status on. Hoitajan eettinen tehtävä on tehdä vuoden jokaisena päivänä ja viimeiseen hetkeen saakka kaikkensa. Sillä pyritään estämään, ettei omapotilas muuttuisi numeroksi kuolinsyytilastoon.

Lue myös: Koska me opimme?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset