Hoitajille uskoteltiin esimerkiksi sote-uudistusta aloitettaessa, että yksityistäminen tuo alennushintalapulla varustetun laadun ja tehokkuuden tullessaan. Sotejohtajien ja poliitikkojen tittelit riittivät, kun riittävää näyttöä uskomuksen perusteeksi ei ollut. Se oli kuin märkä rätti hoitajien kasvoille, eikä kukaan puhunut hoitajien kestävyysvajeesta mitään. Hoitajat kun tuottivat jo käytännön hoitotyön asiantuntijoina maailman ykkösluokan hoitoa halpuutetulla palkallaan ja resurssipulasta huolimatta.
Hoitajien ruotuun ajaminen tuleekin usein kasvottomina sääntöinä ylempää talon johdosta säästöt ja arvovalta edellä, kuten sote-uudistuksessa. Silloin menetetään heti eettistä hoitotyötä tekevien tuki uudistuksille. Hoitoalan johtaminen onkin välillä annettu kuin tuurijuopon käsiin, jolla on valta tarttua rattiin arvioituaan itse ajokuntonsa. Hoitaja ei voi siksi kantaa vastuuta tai syyllisyyttä päin seinää ajamisesta.
Nyt koulutetut hoitoalan ammattilaiset alkavat loppua matalan palkan ja kurjien työolosuhteiden vuoksi. Erityisesti näin on, jos työnantajalla on vielä huono maine. Näistä seikoista johtuva hoitajapula ratkaistiin halpatyövoiman lobbauksella, mikä johti pikavauhtia avustajien laillistamiseen hoitoalalla. Siksi vaativalle hoitoalalle on alkanut tupsahdella muutamassa kuukaudessa pikakurssitettuja avustajia. Siis ilman soveltuvuuskoetta, kun samaan aikaan soveltuvuuskokeet palautettiin harkitusti lähihoitajatutkintoon.
Tarkennukseksi vielä päättäjille, että hoitajat eivät lisäkäsiä vaatiessaan tarkoittaneet mitä tahansa väkeä. He tarvitsevat rinnalleen lisää hoitolan ammattilaisia, jotka ovat suorittaneet vähintään sosiaali- ja terveysalan, kuten lähihoitajan, tutkinnon. Esimerkiksi vanhustenhuollossa pelkkä hoiva ei riitä, vaan työssä tarvitaan geriatrisen hoitotyön riittävää osaamista. Moni veikkaa, että halpatyövoimalla on tarkoitus korvata ainakin osittain hoitotyön ammattilaisia. Siten miljoonatuottojen takominen voi jatkua, mutta tällä kertaa pikakurssitettujen työntekijöiden selkänahasta.
Vieläkö joku kysyy, mikseivät hoitajat ole tehneet mitään pysäyttääkseen hoitoalan halpuuttamisen? Sen sijaan on syytä kysyä, miltä hoitoala ja potilasturvallisuus näyttäisivät, jos hoitajat olisivat tehneet kuten määrättiin. Muun muassa vanhustenhuollon skandaali paljastui lopulta yhden rohkean ja sanavalmiin hoitajan ansiosta. Hän ei potilasturvallisuuden vaarantuessa välittänyt painostuksesta ja menetti julkisesta ulostulostaan palkaksi työnsä, kuten häntä oli aiemmin uhattu.
Hoitoalalla olisi saatu uhkailun sijasta paljon hyvää aikaan, jos edes murto-osa maku- ja sote-pannukakun yli 200 miljoonasta eurosta olisi käytetty toisin. Se olisi voitu käyttää vaikkapa hoitotyön kehittämiseen, hoitajien palkkaamiseen ja tuntuvaan palkitsemiseen innovaatioista. Mutta. Vastaus oli, ja on edelleen, ettei rahaa ole. Se on parin sadan miljoonan arvoinen vastaus. Ja yhtä kankkulan kaivossa, kun sinne kadonneet rahatkin niin sanotun poliittisen vastuun kantamisen jälkeen.
Mitä seuraavaksi sitten tapahtuu? Hoitajien tukala arki jatkuu kuunnellen tyhjiä vaalilupauksia palkankorotuksista. Arki palaa ennalleen, mutta lisäksi hoitajat siivoavat sosiaali- ja terveysalan eturintamassa sote-sotkua. Tänäkin aamuna moni hoitaja on selittänyt itku kurkussa, miksei hän tullut ajallaan hoitamaan vanhusta. Tänä iltana hoitajat vetävät lenkkarit jalkaan ennen työvuoroa tietäen, ettei työaika juoksemallakaan riitä jokaisen potilaan hyvään hoitoon.
Tänäkin yönä hoitaja lukee sähköpostista talon johdon loppuvuoden säästötavoitteet. Hälytyskellojen soidessa asiakkaiden huoneissa, yöhoitaja murehtii yksinään väsyneenä tulevaisuuttaan hoitoalla. Miten yhdestä yöhoitajasta voisi vielä säästää potilasturvallisuuden siitä vaarantumatta? Hänestä kun on tullut kuumana käyvässä hoitajamitoituskeskustelussa kokonaisen elävän hoitajan sijasta nolla pilkku jotain.
Lue myös: Allekirjoitan Tehyn avainsanat päättäjille.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
