Suurin osa meistä on omasta mielestään usein epäitsekäs ja uhrautuu muiden puolesta. Epäitsekkyyttä pidetään erityisesti hoitajan hyveenä. Hoitajan työssä se on asioiden katsomista potilaan näkökulmasta ja syvää myötätuntoista eläytymistä potilaan kokemuksiin. Epäitsekkyys on myös kykyä huolehtia potilaasta tavoittelematta omaa etuaan tämän kustannuksella.
Loputon auttamisen tarve voi kummuta myös hoitajan itsekkäistä motiiveista. Siitä, ettei ole sinut itsensä kanssa, on traumatisoitunut elämänsä varrella selvittämättä sitä tai pakenee kaoottiselta tuntuvaa elämäntilannettaan töihin. Potilaiden reilun kohtelun vuoksi tällaiset asiat olisi hyvä selvittää ennen työpaikan kynnyksen yli astumista.
Pelkkä epäitsekkyys ei tosin hoitotyössä riitä. Tunteita nostattavissa hoitotyön tilanteissa on osattava toimia hallitun ammatillisesti. Silloin on autettava potilasta selviytymään yrittämättä selviytyä tämän kautta omista tunteistaan. Se on herkkyyttä potilaan tunteita kohtaan menettämättä toimintakykyään hoitajana. Hoitaja ei voi esimerkiksi potilaan tuskan tuntiessaan romahtaa työssään niin, että potilas tai tämän omaiset joutuvat lohduttamaan häntä.