Hoitajan työn merkityksen ymmärtää parhaiten potilaana

Sattuneesta syystä olen viime aikoina tarvinnut sote-alan palveluja. Kokenut, miten hoitajan työn merkityksen ymmärtää parhaiten potilaana. Seuraavana on mietteitäni aiheesta.

Olen ollut yllättynyt siitä, miten hyvää hoitoa olen saanut. Yllättynyt siksi, miten paljon kuulen valitusta ja hoitajien parjaamista erityisesti sosiaalisessa mediassa. Näen hoitoalan ammattilaisena väkisinkin asian eri tavoin kuin moni muu potilas. Voi olla, että olen joltain osin jäävi –ja yhtä aikaa maallikkoa tarkkanäköisempi– arvioimaan hoitajien työn jälkeä nahoissani.

Potilaana huomaan selvästi resurssi- ja aikapaineen, jonka alla hoitajat työtään tekevät. Huomaan sen hoitajan väsyneestä olemuksesta ja pinnistelystä keskittyä hoitamaan rauhassa minua. Siitä, miten hän ikään kuin pahoitellen kurkkii minua tietokoneruutunsa takaa. Siitä huolimatta minua on kohdeltu ystävällisesti ja asiallisesti.

Olen huomannut, miten pienillä asioilla lyhyessäkin hoitosuhteessa on merkitystä. Sillä, miten minut kohdataan, nähdään ja kuullaan. Olen ihaillut sitä, miten taitava hoitaja voikaan työssään olla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Sekään ei haittaa, vaikka hoitaja ei aina heti tietäisi, mitä kanssani pitää tehdä. Pääasia on, että hän osaa kuunnella, olla kiinnostunut ja kysyä merkittävät asiat. Potilaan näkökulmasta on tärkeää, että hoitaja kykenee myöntämään osaamisensa rajat. Osaa tarvittaessa konsultoida työryhmäänsä tai hakea toisen hoitajan paikalle ihmettelemään oireitani.

Olen ollut tyytyväinen siihen, miten monet asiat hoituvat puhelimitse tai verkkovälitteisesti. Yhtä aikaa olen tuskaillut, miten paljon pitäisi osata määritellä ja arvioida itseään verkossa. Vaihtaisin klikkailun koska tahansa ammattitaitoisen hoitajan vastaanottoon, vaikka väitän ymmärtäväni tekoälyn merkityksen osana hoitotyötä.

On vaikea sanoin kuvata hoitajan ilmettä, elettä tai juuri oikeaa lausetta, kun sitä hädissään eniten kaipaa. Kiireessä kohdalleni pysähtymistä. Kysymystä miten tänään sujuu tai onko kaikki hyvin. Huolella valitut sanat tuovat hoitajan mukana väkevän turvallisuuden tunteen. Kokemus viipyilee vielä pitkään mielessäni, vaikka olen jo kotona.

Kamalin tunne potilaana on, kun hoitajia puuttuu työvuorosta. Silloin muutaman hoitajan harteille kasataan liiaksi vastuuta. Potilaana tulee tunne, ettei kiireistä hoitajaa voi häiritä turhilla murheillaan. Mikä sitten on turha murhe? Sitä on omasta tilastaan huolestuneena ja kivuliaana joskus vaikea arvioida.

Väkisinkin nousee mieleen kysymys siitä, jos hoitajat yhtenä päivänä loppuvat. Mitä minä potilaana teen, jos hoitajapula syvenee? Jääkö minua hoitamaan vain chatbot? Kurkkua kuristaa. Kipeänä tekisi mieli huutaa kenelle tahansa, jolla on päätösvaltaa, että pitäkää nyt ihmeessä jokaisesta hoitajasta hyvää huolta.

Niin se vain on, että hoitajan työn merkityksen ymmärtää parhaiten potilaana.

Lue myös: ”Hoitajien kiire on keksitty juttu”

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.