Käsillä oleva tilanne oli tiedossa jo pari vuosikymmentä sitten. Tiedettiin, että isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, työikäiset vähenevät ja hoidon tarve maassa lisääntyy. Mitä asialle tehtiin? Ei juuri mitään, koska poliittista tahtoa, osaamista tai sopua ei löytynyt. Sen osoitti selvästi viimeisin sote-uudistusfarssi, joka päättyi taitamattomien poliitikkojen täydelliseen epäonnistumiseen työssään.
On myös syytä kysyä, mihin ovat hävinneet suurten ikäluokkien maksamat verot ja eläkemaksut. Kerätyistä varoista pitäisi kaiken järjen mukaan olla mistä ottaa. Yhdessä maailman korkeimman verotuksen maista pitäisi nyt olla millä mällätä ahkerien ja säästeliäiden kansalaisten hoitamiseksi.
Mitä tulee hoitaja-pulaan niin on itsestään selvää, ettei ala enää houkuttele riittävästi nuoria ja alanvaihtajia. Siksi valtakunnan fiksuimpia puhalluksia eivät olleet muun muassa kiky-jumppa, hoitajien kukkaron keventäminen, työajan pidentäminen ja työaikalakiuudistuksen myötä jaksotyön käytön laajentaminen. Ei, vaikka siltä ensisilmäyksellä voisi näyttää.
Siksi olen todella onnellinen ja ylpeä saadessani tälläkin viikolla opettaa tulevaisuuden hoitajakollegoita. Puhuttaessa rohkeudesta, peräänantamattomuudesta ja Suomen ennakkoluulottomista rakentajista, puhutaan juuri hoitotyön opiskelijoista. Heistä, joilla on halutessaan varma työpaikka, mutta laihat vuodet edessään.
Hoitotyön opiskelijoiden pula-aika alkaa valitettavasti jo opiskeluaikana koulutusleikkauksilla, jolloin esimerkiksi lähiopetustunteja on aiempaa vähemmän. Sen sijaan kliinisessä hoitotyössä vauhti, työn vaatimukset, potilasmäärät ja potilaiden hoitoisuus ovat tasaisesti nousseet. On siis tuhannen taalan kysymys, miten uudet hoitajat saadaan pysymään alalla ja pitämään potilaat hengissä.
Työnantajat ovat jo ajautuneet hoitohenkilökunnan rekrytointivaikeuksiin, vaikka työnantajapuoli muuta väittäisi. Hoitajapulaa ei paikata vippaskonstein, kuten kouluttamalla hoiva-avustajia vaativiin sosiaali- ja terveysalan tehtäviin. Halpuuttamalla hoitotyöntekijöitä entisestään saatiin leivottua henkilöstökulut alas, mutta esimerkiksi epäpätevyysalennus tarkoittaa juuri sitä mistä alennus saadaan.
On itsestään selvää, että vain hyvillä työoloilla, työsuhde-eduilla ja palkalla saadaan korkeasti koulutetut ja osaavat hoitajat pysymään hoitoalalla. Siinä on monella työnantajalla vielä leijonan osa työsarkaa tekemättä. Näillä työmarkkinoilla kun hoitajan ei tarvitse tyytyä pokkuroimaan ketään.
Samaan aikaan erityisesti sosiaalisessa mediassa on nähty typeriä kommentteja, joiden mukaan hoitajan työn pystyy tekemään kuka vaan. Hoitajat kuulemma vain ruikuttavat ja uhriutuvat. Hetken mielipideväännön jälkeen vastaus on, ettei kommentoija tekisi hoitotyötä itse mistään hinnasta. Minä sen sijaan tekisin enemmänkin, mutta hintalapun työlle tulisi olla silloin oikea.
Hoitotyötä mukamas arvostetaan ja höpötellään palkkamaltista matalapalkka-alan työntekijöille. Samat tyypit tönivät ja huutavat kurkkusuorana hoitajapulasta kärsivässä sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitajia, koska heidän odotusaikansa on sietämätön. Heidän olisi hyvä tiedostaa, että nykymenolla hoitajien rekrytointiongelmista ei päästä yli eikä ympäri. Odotusaika ei siis tule vähenemään, vaan se pitenee. Lopulta yhä useammassa paikassa on enää lappu luukulla.
Lue myös: Hoitajapula ratkaistaan vain rahalla.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
