Hoitajan oikeus reiluun johtamiseen

Sairaanhoitajana toimiessani minulla on esimiehilleni aina yksi vaatimus, reiluus. Haluan, että tiedämme molemmat missä mennään, työasioista puhutaan avoimesti ja potilaan puolesta tehdään kaikki voitava. Jollei tämä toteudu, äänestän työsuhteen päätyttyä jaloillani.

Työnantajan mukaan esimiehen ja minun tehtävä on uudistaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja olla vuosi vuodelta tehokkaampia. Sen vastapainona työnantajan on satsattava työhyvinvointiin, palkan lisiin, hyvään työaikasuunnitteluun ja riittävään palautumisaikaan työtehtävistä. Siksi reilu esimies kohtelee kaikkia työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja arvostavasti, ja on kiinnostunut hoitotyön päivittäisestä sujumisesta.

Annan esimiehen mielelläni johtaa minua arvojensa mukaan ja tehdä työhöni vaikuttavia päätöksiä. Tiedän, itsekin johtamisen koulutuksen saaneena, kuinka yksinäisellä ja tuulisella tuolilla esimerkiksi osastonhoitaja usein istuu. Riittää, kun työpaikalla on selkeät säännöt, tieto kulkee, luottamusta löytyy ja virheistä opitaan puolin ja toisin. En odota hoitotyön esimieheltä täydellisyyttä. Siihen meistä ei yksikään työssään kykene.

Tiedän kokemuksesta ja tutkimustuloksista, että älykkäästi johdetulla hoitotyöllä on muutakin arvoa kuin hyvä työviihtyvyys. Se parantaa muun muassa potilasturvallisuutta, edistää uusien hoitokäytäntöjen käyttöönottamista ja lyhentää potilaiden hoitojaksoja. Hoitohenkilökunta myös vaihtuu harvemmin työpaikassa, jossa esimiestyö toimii. Vaihtuvuuden vähentäminen ja riittävä kokeneiden hoitajien määrä näkyy työyksikössä muun muassa potilaskuolleisuuden laskuna.

Edellä mainituista syistä reilu esimies saa täyden työpanokseni ja tukeni omalle työlleen. Hyvä johtaminen tuottaa työnantajalle merkittäviä kustannussäästöjä ja saa minut sairaanhoitajana tekemään elintärkeitä joustoja, ylitöitä ja vuoronvaihtoja. Ilman niitä sosiaali- ja terveyspalvelut eivät toimi päivääkään. Siksi reilu esimies osaa kuunnella minua ja hänellä on valtuudet palkita minua oikein.

Yhdestä asiasta olen kieltämättä huolissani. Nimittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajia ja päättäjiä vaivaavasta trendistä vähentää hoitotyön esimiehiä kustannustoimenpiteenä. On hölmöläisten hommaa hiillostaa hoitajaa tekemään tulosta ilman asiansa osaavan ja hoitotyön johtamiseen koulutetun esimiehen tukea. 

Kun hoitotyön lähiesimiehellä voi olla nykyään useista kymmenistä yli sataan alaista, syntyy johtamisvaje. Se ei ole reilua esimiestä, hoitohenkilökuntaa, potilaita tai heidän läheisiään kohtaan. Sairaanhoitajan nahoissa se näkyy siten, ettei esimiehellä ole aikaa kuunnella minua tai vastata käytännön hoitotyötä linjaaviin kysymyksiin.

Pahimmillaan poissaolevan esimiehen tilalle nousee työryhmästä vahvoja epävirallisia johtajia. Sekasorto on työpaikalla valmis, kun klikkiytyvät työntekijät eivät tiedä kenen puoleen kääntyä. Kaoottisen ja laaduttoman hoitotyön häviäjiin kuuluvat hoitajien lisäksi potilaat, ja lopulta työnantaja.

Ymmärrän, että hoitotyö vaatii minulta hoitajana itsenäistä päätöksentekoa, rohkeita päätöksiä ja kykyä johtaa itseäni. Silti tehtävään valitun esimiehen on pidettävät työpaikalla strategiset langat käsissään. Sitä meillä hoitajilla on oikeus työnantajilta ja päättäjiltä vaatia suoriutuaksemme tekemästämme hoitotyöstä mahdollisimman hyvin.

Lue myös: Terveiset hoitotyön johtajalle.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.