Hoitotyötä on harvoin rajattu kovin tarkasti. Niinpä monen asian päätyy tekemään korkeamman tahon päätöksellä ”joku hoitaja”. Se työ kun ei kuulu monille muille ammattiryhmille. Niinpä hoitaja jongleeraa monta palloa ilmassa pitkin työpaikan käytäviä. Silloin tärkeimmäksi työkaluksi ei enää riitä kohtaamisen taito ja hyvin tehty hoitotyö, vaan hyvät työkengät ja multitaskaaminen.
Hoidettavat siirtyvät yhä enemmän verkkoavun, etäyhteyden, puhelimen ja omahoidon varaan. Hoitajan on opittava olemaan läsnä tekniikan välityksellä ja jakamaan työnsä tekoälyn, chatbotin ja verkkosuunnittelijan kanssa. Maailma ja kohtaamiset muuttuvat. Silti, mikään ei korvaa osaavan hoitajan aitoa läsnäoloa ja lohduttavaa kosketusta. Vasta hoitajan käsistä näkee elämän.
Terveenä ja elinvoimaisena on helppo sanoa, että hoitajia voidaan vähentää. Raha kun ei kasva kunnan puissa. Vakavasti sairaana, kriisitilanteissa ja yksinäisenä moni tuntee sielussaan saakka, kuinka tärkeää hoitajan läsnäolo edes hetkittäin olisi. Vasta silloin säästöpuheet satuttavat konkreettisesti itseä. Mieli muuttuu nopeasti avuttomana ja hoitajan työ näyttäytyy korvaamattomana.
Edellä mainituista syistä hoitajan työhön on saatava työrauha. Työpäivissä on oltava aikaa ajatella ja mahdollisuus pysähtyä pohtimaan autettavan tilannetta empaattisesti. Hoitajan tulee kyetä huoltamaan osana työaikaansa kehoa ja mieltään, ei vain suorittamaan verkkokursseja. Aito kohtaaminen kun vaatii jaksamista, sisukkuutta ja terässä olevaa työhyvinvointia.
Meidän tulee puolustaa kaikin keinoin hoitajan mahdollisuuttaan kohdata toinen ihminen inhimillisellä ja kunnioittavalla tavalla. Muussa tapauksessa hoitaja toimii oman ammattietiikkansa vastaisesti ja laittomasti työpaikallaan, vaarantaen potilas- ja työturvallisuuden. Niin tärkeää hoitajan mahdollisuus aitoon läsnäoloon on, meille kaikille.
Lue myös: Ajatuksia hoitotyöstä, jota moni ei ikinä tekisi.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
