Hoitaja, työlläsi on väliä

Keikkasairaanhoitajana ja kouluttajana olen välillä kuin kärpäsenä työpaikan katossa. Työpisteiden vaihtuessa mietin usein yhtä asiaa. Kuka osoittaa konkreettisesti ja sanoo hoitajalle, että työlläsi on väliä?

Hoitoalan työpaikoilla kuulee jatkuvaa kritiikkiä, ettei hoitaja kuule kiitosta tekemästään tärkeästä työstä. Siitä olen kahta mieltä. Toisissa keikkatyöpaikoissa kiitosta viljellään, mutta suurimmassa osassa ei.

Kokemukseni mukaan potilaat ja läheiset kiittävät hoitajia eniten. Hoitajat pysyvätkin vuodesta toiseen Suomen arvostetuimpien ammattien kärjessä. Mikä siis mättää, jos hoitaja kokee, ettei hän saa työpaikalla kiitosta?

Kiitoksen kuuleminen on lopulta symbolinen ele arvostuksesta. Siitä, että hoitajan työllä on väliä. Useissa keikkapaikoissa huomaan hoitajien tekevän töitä arvostusvajauksen keskellä. Arvostavia puheita kyllä pidetään, mutta käytännössä sitä ei osata osoittaa.

Hoitotyötä on vuosikymmenien saatossa tehostettu ja se on puhkisäästetty. On luotettu siihen, että hoitajat tekevät raskaan työnsä pienellä palkalla ja kaikesta kikyttämisestä huolimatta. Yhtä aikaa koulutustaso on noussut, hoitotyö teknistynyt ja osaamisvaatimukset lisääntyneet.

Lisäkoulutuksena hoitajalta vaaditaan jos jonkinlaista lupaa, tenttiä ja näyttöä. Silti suomalaiset hoitajat tekevät työtään Pohjoismaiden pienimmällä palkalla. Yhtälö ei ainakaan lisää hoitajien arvostusta.

On hyvä muistaa, että hoitajat ovat terveysalan suurin ammattiryhmä. Avohilmon mukaan muun muassa vuonna 2019 hoitotyöntekijät hoitivat 55 prosenttia avosairaanhoidon ja 89 prosenttia kotisairaanhoidon käynneistä. Hoitajat ovat myös se työporukka, joka vie kaikki sote-uudistukset konreettisesti maaliin ja kannattelee kriisitilanteissa yhteiskuntaa. Ei ole siis yhdentekevää, kuinka välitämme viestin, että hoitajan työllä on väliä meille kaikille.

Hoitajat kokevat turva- ja suojelualan jälkeen eniten väkivaltaa ja sen uhkaa. Sekin on viesti hoitajalle arvostuksen puutteesta. Huorittelu, sylkeminen tai nyrkiniskut eivät suinkaan selity aina potilaiden sairauksilla. Sylkykuppina oleminen ei muutu missään vaiheessa arvostettuna olemisen kokemukseksi.

Mitä sitten voidaan tehdä? Erityisesti maata riivaavan hoitajapulan aikana hoitajat on syytä ottaa tosissaan. Lähteä kehittämään alan arvostusta sen sisältä. Kysyttäessä jokainen hoitaja on valmis vastaamaan seuraavaan kysymykseen. Mikä saa sinut työssäsi kokemaan, että olet hoitajana arvostettu?

Sitten hihat ylös ja kädet saveen kehittämään hoitajien työoloja. Viestin tulee kaikessa tekemisessä olla tämä: hoitaja, työlläsi on väliä.

Lue myös: Kuka hoitajan hännän nostaa?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.