Ongelmana on, ettei perustason tekemistä tai huipputuloksia synny ilman riittäviä resursseja, kuten lajiliitot ovat napakasti huomauttaneet. Vuosittain oletetaan myös hoitajien tekevän enemmän vähemmillä resursseilla. Kituuttaminen voi johtaa vain hoitotyön taantumiseen, suoritusten heikkenemiseen ja sairauslomien kasvuun.
Hoitajan ero urheilijaan on, että urheilijaa huolletaan ja kannustetaan suorituksiin ison fani- ja ammattilaisjoukon voimin. Ollaan valmiita maksamaan siitä, että urheilija menestyy. Urheilijalla on taustajoukoissaan fysiikkakoutsia, lajivalmentajaa, psyykkisiä valmentajia, huoltajia, managereita ja ties ketä muita. Silti joka kisasta ei tulla kultamitalli kaulassa kotiin.
Jos työnantajan hoitajalle tarjoama taustatuki ja huolto ovat harrastelijatasoa, on turha odottaa menestystä ammattimaisessa hoitotyössä. Siksi hoitajien työssäjaksamiseen, uralla etenemiseen ja palkkioihin kannattaa satsata. Tätä päivää työpaikalla ovat kannustaminen, valmentaminen ja porkkanat, ei raipan heiluttelu.
Työasuuni voi ihan rauhassa kiinnittää mainoksia, jos saan siitä hoitajana pienen provikan. Annan mielelläni työajalla medialle haastatteluja siitä, miten on töissä sujunut, mitä on hoitotyössä kehitteillä ja mihin tuloksiin hoitohenkilökunta on yltänyt. Lähden hoitajien fani- ja kiitoskiertueelle koronakriisin selättämisen jälkeen sponsorien kanssa. Laitan töistä ja kiertueelta kuvaa ja videoita some-kanaviini myös englanniksi. No problem.
No, vitsit vitseinä. Hoitajien työssäjaksamisen eteen on tehty vuosia töitä, mutta kehitys laahaa montaa muuta alaa jäljessä. Paljon on vielä tehtävää ja hyviä käytäntöjä kehitettävänä. Veikkaan, että hoitajapulassa pienilläkin hoitajan työhön ja arkeen vaikuttavilla teoilla pötkitään työpaikalla pitkälle.
Esimerkiksi psyykkisestä valmennuksesta on hoitotyössä monin paikoin tingitty. Kaikki hoitajat eivät saa työnohjausta, vaikka se olisi erityisesti uran alussa elintärkeää. Samalla tiedetään, että psyykkiset tekijät ovat yhteydessä hyvinvointiin ja menestykseen niin urheilussa kuin hoitotyössä. Miksi tieto ja tutkimustulokset eivät juuri hoitajan työn kohdalla muutu teoiksi?
Sanotaan se tähän loppuun vielä kerran. Tulosta ei synny, jollei kehittymiseen, treeni- ja kisaolosuhteisiin ja palautumiseen satsata ajatusta, aikaa ja rahaa. Urheilussa epäonnistuneita suorituksia sadattelevat pettyneet fanit, hoitotyössä kärsivät potilaat.
Lue myös: Hoitotyötä ei voi tehdä ilman luottamusta
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
