Epäonnistumisen tunne on hoitovirheen jälkeen yleensä murskaava. Jokainen vakavan erehdyksen tehnyt tietää tuskahien, paniikin ja shokin, minkä tällainen vahinko tuo hyökyaaltoina mukanaan. Jokainen meistä kykenee palaamaan mielessään hetkeen, jossa sydän tykyttäen antaisi vaikka toisen kätensä, jotta potilaalle ei koidu tehdystä hoitovirheestä vakavia seurauksia.
On hoitajia, jotka eivät koskaan täysin toivu tilanteesta ennalleen. Häpeä, syyllisyys, unettomat yöt ja pelko voivat olla syvästi traumatisoivia, vaikkei kukaan meistä tee täysin virheetöntä uraa työssään. Hoitajakin on vain ihminen -lause on totta. Se on silti helpompi sanoa toiselle kuin uskoa itse. Mutta voisiko nämä tilanteet ottaa haltuun paremmin ja ajatella niistä toisella tavalla?
Aika harvoin meillä on aktiivisesti pohdittu, että hoitovirheen sattuessa hoitaja on tilanteen toinen uhri. Ajatuksen henkilökunnan auttamisesta on viimeksi esittänyt Yle uutisissa Sally Järvelä, joka työskentelee yhtenä Tampereen yliopistollisen sairaalan toimialajohtajista. Luonnollisesti potilaan auttaminen ja vahingon rajaaminen ovat ensisijaisia toimenpiteitä. Heti sen jälkeen tulisi olla hoitovirheen tehneen auttamisen ja psykologisen tuen vuoro.
Järvelän mukaan henkilökunnan auttamiseen tulisi olla selkeä protokolla. Sen mukaan työntekijän annetaan ensin puhua tapahtuneesta ja tunteistaan, eikä tapahtunutta vähätellä. Sairausloman sijasta työtehtäviä voidaan ensin vaikkapa keventää. Sairauslomalle jääminen kun voi turhaan vaikeuttaa tai pitkittää töihin paluuta.
Esimiehen tulee ottaa tilanteessa johtovastuu. Virhe tulisi käydä selkeästi läpi hoitajan, läsnä olleiden työkavereiden, työterveyden asiantuntijoiden ja potilaan sekä hänen läheistensä kanssa. Työpaikan kriisiviestinnänkin tulee olla tapahtumasta hyvin perillä. Virhettä ei tule salata tai peitellä julkisuudelta, vaan myöntää se reilusti. Tapahtunutta tulee pahoitella aidosti ymmärtäen samalla, ettei uhrien näkökulmasta virhettä saa tekemättömmäksi.
Vaitiolovelvollisuuden ja lojaliteettivelvoitteen vuoksi hoitaja voi harvoin puolustautua sosiaalisessa mediassa tapahtuneen jälkeen joskus kiihkeänä vellovilta syytöksiltä tai loan heitolta. Siksi hän tarvitsee ammatillista tukea kommenttien sulattamiseen. On myös hyvä muistaa, ettei hoitajaa saa jättää yksin mahdollisen oikeusprosessin aikana. Myös luottamusmies ja ammattiliitto voivat olla korvaamattomana tukena asiaa käsiteltäessä.
Edellä mainitun kaltainen ajattelu ja tehokas toimintamalli puuttuvat vielä monesta hoitoalan työpaikasta. Ne olisivat kuitenkin hoitajille ja koko työtiimille kullan arvoisia uusien hoitovirheiden estämiseksi ja hoitajan työkyvyn palauttamiseksi. Toimintamallin kehitystyössä olisi hyvä kuunnella asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita. Löytyykö siis sinun työpaikkasi perehdytysohjelmasta systemaattinen toimintamalli hoitovirheen varalle?
Lue myös: Onko reilu työnjako hoitotyössä mahdollista?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
