Hyvin koulutettu hoitoalan ammattilainen osaa myöntää, ettei tiedä työssään jotain asiaa. Siis ääneen, ja tarvittaessa potilaalle ja hänen läheisilleen. On mahdotonta vaatimus, että hoitaja hallitsisi timanttisesti kaiken työssään, kuten uudet ja nopeasti muuttuvat asiat.
Eri asia on, miten epäröinnin muille esittää. Sanooko, että en tee koska en osaa vai selvitän ja palaan tähän asiaan mahdollisimman pian. Luotettavuus ja potilasturvallisuus ei vaarannu vain epäröinnistä. Se kärsii hoitovirheestä, joka on liian kovan yrittämisen, yltiöpäisyyden ja varomattomuuden seurausta.
Monessa hoitotyön tilanteessa varovaisuudesta on rohkeuden parina hyötyä. Siitä, että konsultoi ajoissa ja kysyy fiksummalta, kun ei itse osaa. Sanoo potilaalle, että haen kokeneemman hoitajan kaveriksi tähän hoitotoimenpiteeseen. Hoitotyö kun on varsin usein tasapainoilua ja toimeen tulemista järkevän ammatillisen epäröimisen kanssa. Toisaalta liian varovainenkaan ei voi aina ja ikuisesti hoitotyössä olla.
