Nyt hoitajille, vanhuksille ja heidän läheisilleen on luvattu jälleen yhtä hyvää ja kymmentä kaunista. Tähän mennessä poliittiset linjaukset ovat jääneet sanahelinäksi ja vanhukset unohtuneet pian vaalien jälkeen. Toivoa sopii, että tehdyistä virheistä on otettu opiksi. Tosin konkreettisia hoitajan arkeen vaikuttavia toimenpiteitä hallituksen lupausten lista ei vielä sisällä.
Juhlapuheiden ja hyvän poliittisen tahdon sijasta vanhusten huollon uudistamisessa on kyse rahasta. Ilmeisesti vanhusasiavaltuutetun toimeen on varattu vuodessa puoli miljoonaa euroa. Hoitajamitoituksen asteittaiseen nostamiseen on väläytetty noin 70 miljoonaa vuosibudjetteja. Rahoitustarve hoitaja- ja lääkärimäärien paikkaamiseen on varovaisestikin arvioituna 200 miljoonaa paikkeilla. Jokainen laskutaitoinen ja hoitoalaa tunteva ymmärtää, etteivät luvatut summat tule riittämään harmaantuvan Suomen tarpeisiin. Lisäksi naisvaltaisen alan palkkatasa-arvoa tulisi edistää konkreettisemmin.
Hallitusohjelmassa vaietaan täysin laitospalveluiden liian rajusta alasajosta. Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon paikoista on huutava pula. Niitä tarvittaisiin heti tuhansia, ja väestön raihnaistuessa asteittain lisää. Ei pidä paikkaansa, että jokainen voi tai haluaa viettää viimeiset vuotensa romanttisesti avopalveluiden turvin kotonaan.
Kaikkein suurin kompastuskivi hallitusohjelmassa on vanhustenhuollon vetovoimaisuus työpaikkana. Eräs oleellinen, mutta arkinen kysymys jää siksi vaille vastausta. Mistä alalle saadaan vaaditut lisähoitajat? Jo tämä kesä on karvaasti osoittanut, ettei tulijoita vanhustenhuoltoon enää ole. Paljon tulee vielä tapahtua, että vaikkapa alanvaihtajat näillä lupauksilla ja näin huonolla palkalla palaisivat takaisin raskaaseen ja vastuulliseen hoitoalan työhön.
Monen vanhustenhuollon työpaikan työnantajakuva on jäänyt hoitajien silmissä pahasti pakkasen puolelle. Ja vaikka hoitoalan koulutuspaikkoja lisättäisiin, se ei tarkoita hoitajien jäämistä töihin juuri vanhustenhuoltoon. Siksi hoitajien kohtelun tulisi olla inhimillistä ja työolosuhteiden timanttisessa kunnossa. Hoitajapulassa kun ei ole kysymys pelinappuloista sote-pelilaudalla, vaan arvokasta hoitotyötä tekevistä koulutetuista ammatti-ihmisistä.
Hallitusohjelman kirjausten mukaan linjauksilla halutaan palauttaa luottamus vanhuspalveluihin. Se on hyvä tavoite, koska luottamuspulaa monia poliitikkoja ja puolueita kohtaan ei käy aina kieltäminen. Hoitajien päivittäinen realiteetti kun on ollut pari vuosikymmentä ankaraa säästämistä siitä, mistä ei olisi voinut säästää. Nyt odotetaan ensin käytännön hoivapalveluiden arjen ahdinkoa helpottavia tekoja, ei puheita. Sen jälkeen voidaan palata luottamuskysymykseen.
Kaiken kaikkiaan hallitusohjelmaan on kirjattu vanhustenhuollon kannalta paljon hyviä tavoitteita. Hoitaja voi ilmeisesti saada lisää työkavereiden puolikkaita tämän hallituskauden lopulla, tai ehkä seuraavalla. Toivottavasti valitut poliittiset toimenpiteet purevat riittävän nopeasti, jotta jäljelle jääneiden hoitajien kannattaisi jäädä vanhustenhuoltoon kosiskelun vaikutusta odottelemaan.
Lue myös: Mestarivalmentaja Jukka Jalosen opeilla hoitotyön Mörkö.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
