On valitettavasti todettava Esperi-kohun olevan vain jäävuorenhuippu. Olen aiemmin kirjoittanut muun muassa kotihoidon resurssipulan vuoksi kuolleista vanhuksista. Kuinka lujaa hoitajan tulisi sitten vanhusten puolesta päättäjille, hallinnon esimiehille ja miljonäärisijoittajille huutaa, jotta meno karmeiden työolojen keskellä muuttuisi?
Järkyttävää on, että hoivabisneksen Villissä lännessä huijaus voi alkaa jo vanhustenpalveluiden kilpailutuksesta. Tarjousvaiheessa hoidon laatukriteereitä lasketaan tarkoituksella alemmas johtuen hintakilpailusta. Kikkailusta kiinni jäätäessä sijoitusyhtiöt syyttävät ruokottomasta hoidosta halpoja hintoja vaativia kuntia. Kunnat taas valittavat, etteivät yhtiöt noudata sopimuksia ja hoitajat huutavat työmäärän alle lyyhistyessään tuskasta. Näiden kiistojen ajan haamuhoitajat jatkavat kummitteluaan hoivakodin käytävillä niittäen vanhuksia uhrikseen.
Ei ole tavatonta, että tiettyjen työpaikkojen sisällä hyssytellään väärinkäytöksiä tai kielletään uhkaavaan sävyyn hoitajia puhumasta talon ulkopuolelle. Samalla valvovilla viranomaisilla on jo kädet täynnä tutkittavaa. Ammattiliitot neuvottelevat sen minkä ehtivät johdon kanssa ja tukevat työntekijöitä oikeustaisteluissa.
Hoivabisneksen Villissä lännessä valvonta on käytännössä monin paikoin vitsi. Usean rohkean hoitajan työsuhde on päättynyt, kun he ovat nostaneet vanhusten tai hoitajien huonon kohtelun julkiseen keskusteluun. Miten olisi, jos säädettäisiin uusi valvonta-asetus? Tämän sote-uudistuksen mukaan hoitajien olisi raportoitava työolonsa sähköisesti – työnantajansa ohi – aluehallintovirastoon, kunnalle, ammattiliittoon ja Valviralle.
Parin kuukauden välein hoitajat ilmoittaisivat toteutuneet työvuorot ja puutteet työntekijämäärässä eteenpäin. Myös hoidon laadun poikkeamat kuuluisivat seurantalistalle. Tiedot olisivat nimettömiä, työpaikkakohtaisia ja julkisia, jotta myös media saisi heti tilastot mahdollisista väärinkäytöksistä.
Edellä mainittu on periaatteessa monen anonyymin hoitajan työssä jo maan tapa, joten lisätyötä se ei juuri aiheuttaisi. Uutta olisi, että joka ikisestä havaitusta poikkeamasta ja vajaamiehitystyövuorosta työnantaja määrättäisiin maksamaan välittömästi tuntuva likaisen työn lisä suoraan työntekijälle ja korvaus hoidettavalle huomattavan sakkorangaistuksen uhalla. Eihän kukaan voi olettaa hoitajan tekevän ilmaiseksi poissaolevien työt tai vanhusasiakkaan maksavan tyhjästä. Eihän?
Tässä asiassa on otettava kovat keinot käyttöön, koska tiettyjen päättäjien, toimitusjohtajien ja sijoittajien epäeettistä toimintaa rajoittaa lähinnä tulonmenetys ja huono julkisuus. Heiltä on täysin hukassa ymmärrys, ettei hoivabisneksessä tuoteta halpoja tuotteita, jotka voidaan laatuvirheen sattuessa vetää markkinoilta.
Hoivakoti on usein huonosti tuottava bisnes, koska sen tulee tuottaa arvokasta vanhuutta inhimillisissä oloissa ainutlaatuisille ihmisille, jotka ovat ansainneet parhaan mahdollisen hoidon. Siihen ainakin tuntemani kollegat ovat sitoutuneet. Sen sijaan he eivät suostu tekemään tärkeää työtään edellä kuvatuissa epäinhimillisissä ja epäeettisissä olosuhteissa.
Lue myös: hoitotyössä on oltava rohkea ihminen.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
