- Mitä on elämänilo, kysyi 32-vuotias vakavasti masentunut mies.
Hän ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan tuntenut elämäniloa. Hän oli ollut vakava ja huolestunut maailman menosta jo lapsena.
Kysymys pysäytti minut, kokeneen sairaanhoitajan. Miten kuvailla elämäniloa? Se ei ole helppo tehtävä. Elämänilo on tunnetila ja asia joka pitää kokea, jotta sen ymmärtää.
Aloin ajatella elämää ilman iloa tai tyydytystä. Millaista se olisi? Sitä on vaikea käsittää, joten ymmärsin hyvin miehen kysymyksen.
Totta kai jokaisen ihmisen elämään mahtuu synkkiä ajanjaksoja. Yleensä ne helpottavat ja elämänilo palaa entistä vahvempana. Se näkyy huojentumisena ja kiitollisuutena omaa elämää kohtaan.
Mutta palataan takaisin miehen esittämään kysymykseen. Miten alkaa ymmärtää sellaista, mitä ei ole kokenut eikä voi käsittää?
Vastasin elämänilon olevan myönteistä suhtautumista asioihin ja muihin ihmisiin. Se on uskallusta elää, toteuttaa haaveitaan ja uskoa että selviää (melkein) kaikesta mitä elämä eteen heittää. Keveyttä, poreilua ja lämpimiä läikähdyksiä mielen sisällä. Yhtä aikaa hauskuutta, jännitystä, kauneutta ja tyyneyttä.
Mielestäni aloin kuulostaa muumimammalta, mutta mies kuunteli hiljaa sanojani. Pitkään pohdittuaan hän vastasi, ettei elämänilossa ole kuvaamani perusteella mitään järkeä.
Vastasin hänen olevan oikeassa. Elämäniloa tunteva on vinksallaan positiiviseen ajatteluun päin. Elämänilo on tunnetilojen ryöppy, eikä siinä välttämättä ole järjen hiventä.
Yhtäkkiä miehen kasvot alkoivat loistaa ja hän alkoi puhua. Hän ymmärsi ensimmäistä kertaa elämässään, ettei hän voi elää viileän loogisesti. Hän ei voisi jatkaa elämäänsä varautuen aina pahimpiin vaihtoehtoihin.
Hän puhui yhä enemmän innostuen, miten hänen olisi päästettävä varovasti irti synkistä ajatuksistaan. Uskaltauduttava kokemaan iloa ja tyydytystä, vaikkei siinä aluksi tuntuisi olevan mitään järkeä.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
